University of Toronto
26.05.2010 | soile
Meric Gertler, Dean and Professor of Geography & Planning, Faculty of Arts & Science, University of Toronto
Meric Gertler on tutkimuksissaan keskittynyt tarkastelemaan talousmaantieteellisestä näkökulmasta innovatiivisuuden maantieteellistä perustaa ja kaupunkialueiden taloutta. Hänen erityisinä kiinnostuksenkohteinaan ovat olleet tietointensiiviset alueet sekä kulttuurinen ja luova toiminta kaupunkitalouden dynamiikan kehittäjinä Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
Meric Gertler toimii johtajana meneillään olevassa 5-vuotisessa tutkimushankkeessa, jossa tutkimusryhmä tekee case-tutkimuksia 16 eri kaupungissa ympäri Kanadaa. Tutkimuksen ensimmäisenä lähtökohtana on tutkia, mikä rooli kaupunkiyhteisöllä on tiedon kuljettamisessa ja minkälaiset kaupunkiympäristöt parhaiten tuottavat luovuutta. Toisena näkökulmana tutkimushankkeessa on ollut tarkastella, sitä minkälaiset alueet houkuttavat ja vetävät puoleensa osaajia. Tässä yhteydessä on haluttu tarkastella luovuuden ja innovatiivisuuden keskittymistä kriittisestä näkökulmasta suhteessa Richard Floridan teeseihin ja tutkimuksissa on tarkasteltu näkökulmia jotka mm. Richard Floridan teksteissä ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Näitä ovat mm.: taidon ja lahjakkuuden jakautuminen ja kuinka Floridan teesit toimivat pienissä ja keskikokoisissa kaupungeissa. Kolmanneksi tutkimuksessa on tarkasteltu sitä, kuinka kaupunkiympäristöt hallinnoivat luovaa alaa.
Meneillään olevassa tutkimushankkeessa on saatu todisteita sille, että monikulttuurisuus ja monimuotoisuus synnyttävät helpommin luovuutta suurissa kaupungeissa. Huomionarvoista Suomen näkökulmasta on, että pienemmissä (alle miljoona asukasta) monimuotoisuus ei tutkimuksen mukaan toimi luovuuden taustavoimana samalla tavalla. Tutkimuksessa suuriin kaupunkeihin luettiin yli miljoonan asukkaan taajamat, keskisuuriin yli 250 000 asukkaan kaupungit ja sitä pienemmät ovat luokitukseltaan pieniä.
Gertlerin mukaan pienet kaupungit pystyvät kuitenkin luomaan elävää kulttuurielämää. Tässä hän korosti merkittävänä tekijänä yliopistojen vaikutusta: kaupungit saavat opiskelijoita, koska opiskelijoita kiinnostaa vilkas kulttuurielämä. Toisaalta opiskelijat luovat sitä. Pienissä kaupungeissa houkutuskeinona, esimerkiksi esiintyvien taiteilijoiden kohdalla toimii se, että esiintymisistä maksetaan heille helpommin. Samalla pienissä kaupungeissa ei välttämättä ole niin voimakasta kilpailua, kuin suuressa kaupungissa. Pienten kaupunkien haasteena on kuitenkin "vastustaa" suurten keskittymien vetovoimaa
Gertler toimi tutkimusprojektin johtajana myös Imagine a Toronto nimisessä tutkimushankkeessa, joka päättyi 2006. Projektiin osallistui monimuotoinen toimijakenttä ja sitä kautta se loi verkostoja kulttuuritoimijoiden välille Torontossa. Tätä kautta projekti myös tuotti pysyviä tuloksia. Hankkeen yksi tuloksista oli huomio siitä, että kaupunki tarvitsisi linkittävän organisaation joka tuo yhteen Toronton lukuisat luovan toimialan ja kulttuurisektorin toimijat, sillä hyvien käytänteiden leviämistä ja samalla tiedon liikkumista edistää erilaisten toimijoiden verkottuminen ja sekoittuminen. Ja vaikka monet muut tutkimuksen pohjalta tehdyt suositukset ovat Torontossa toteutuneet, tämä ei ole toteutunut. Keskustelussamme Gertler totesikin, että keskikokoisissa kaupungeissa saattaa olla helpompaa luoda toimijoiden yhteyksiä ja sateenvarjo-organisaatioita, jotka tuovat eri toimijoita luovasti yhteen.
Gertler toi esiin myös kaupunkiympäristöjen roolin olosuhteiden luomisessa luovien alojen toimijoille. Hänen mukaansa elinvoimaiset kaupungit pystyvät toimimaan joustavasti ja olemaan avoimia uudenlaisille hallinnon muodoille. Tämä tarkoittaa muun muassa toimintaa tiiviissä virallisessa yhteistyössä kuntasektorin hallinnon kanssa. Lisäksi yhteyksiä on hänen mukaansa syytä pitää yllä myös epämuodollisesti ja varmistaa tätä kautta sosiaalinen tiedonsiirto.
Luovien keskusten rakentamisesta koskeneessa keskustelussa Gertler korosti kaupunkiorganisaatioiden ja muun julkisen rahoituksen merkitystä luovien tilojen vuokratason ylläpitämisessä sopivana luovan alan edustajille ja toimijoille. Koska taiteilijat ja muut luovan alan toimijat muuttavat ympäristöä kiinnostavaksi, ilman tukea tapahtuva vuokrien nousu on Gertlerin mukaan usein toiminnan välttämätön seuraus vapaassa markkinataloudessa. Hänen kantansa olikin selkeä: yksityisiin vuokramarkkinoihin ei luovien keskusten kohdalla voi luottaa, vaan toiminnan taustalla pitää olla jokin tukirakenne.
Muutamista hyvistä käytännöistä luovien alojen kehittämisessä nousi tapaamisessamme esille nousi mm. Luminato taidefestivaali, joka kehitettiin Torontossa varta vasten kehitti korjaamaan SARS-epidemian turismiin tuottamia negatiivisia vaikutuksia. Nyt se on saavuttanut vankan ja vakiintuneen aseman osana paikallisten kulttuuritapahtumien kirjoa. Gertlerin mukaan kaupungin hyvä käytännöt ovat esimerkillisiä sosiaalisten verkostojen kuten 401 Richmond ja Artscape-projekteissa. Näissä luovan alan keskuksissa on laaja ja monialainen osallistumispohja tai vuokralaisten diversiteetti, joilla luodaan yllätyksellisiä kohtaamisia eri puolia edistävien tahojen kanssa.
Gertler nosti esiin keskustelussa myös "Strenght of weak ties" näkökulman. Sanonnan mukaisesti uutta sosiaalista verkottumista tapahtuu (ja innovaatiot mahdollistuvat), jos toimijan (sosiaalinen) verkosto kattaa myös "tuttuja" (ja heidän kauttaan monimuotoisen näkökulmakentän).
