Matkan kohteena on Kanada (sen itärannikko). Kanadassa on merkittävä ja suomalaisesta hieman poikkeava taidetoimikuntajärjestelmä (ja muutonkin luovien alojen tukijärjestelmä. Kohteena Kanada on sellainen, jossa julkinen sektori tukee merkittävästi luovia toimialoja, aivan kuten Suomessa. Matkan valmistelun hoitaa kolmas osapuoli, joka laatii matkaohjelman, varaa lennot ja majoitukset sekä sopii tapaamiset. Niila Tammisella on jo kontakteja Kanadan taide- ja kulttuurielämän tukiorganisaatioihin. Näitä kontakteja käytetään hyväksi matkaohjelmaa laadittaessa.

Tarkoituksena on tutustua kohdemaan taiteen ja kulttuurin (luovien alojen) sisällöllisiin ja taloudellisiin tukijärjestelmiin ja niitä tuottaviin organisaatioihin. Matkalla kerätään tietoa ko.kohteista ja niistä laaditaan kehittämistyötä tukeva raportti. Raportti toimii samalla matkaraporttina. Raportti kirjoitetaan blogi-muodossa www.arthub.fi sivuille.

Art Hub -hankekokonaisuudesta mukaan matkalle lähtee Niila Tamminen ja Ilona Sares. Ilona Sareksen työhön ART360 -hankkeen koordinaattorina liittyy visuaalisten alojen, VISTA aluekeskuksen synnyttäminen Pohjois-Savoon. Vastaavaa aluekeskusta ei Suomessa ole, ja malleja Living Lab-kokonaisuuteen haetaan ulkomailla jo toimivista malleista. Monissa maissa eri kulttuurikeskuksissa on jo toiminnassa rakennettuja sisältöjä, joissa kuvataiteilijoitten työhuoneeton integroitu yleisön joukkoon. Matkalla tavoitteena on benchmarkata tällaisia toimintoja. Osaamisyhteisö -hankkeesta mukaan matkalle lähtee Anna Vesén, Jukka Virtala ja Soile Ollikainen.

Alustava matkasuunnitelma

Huom! Monet kohteista tarkentuvat matkan aikana. Jätämme varaa myös paikan päällä esille tuleville mahdollisuuksille ja tapaamisille. Lisäksi työskentelemme matkaohjelman kanssa vielä tiiviisti, joten se täsmentyy jatkuvasti. Päivitämme blogikirjoitusta tapaamisten vahvistuessa. Maanantai 24.5.2010 on kansallinen vapaapäivä, Victoria Day.

Ohjelma päivitetty 26.5.2010

Tavoite

Tutustuminen luovien alojen sisällöllisiin ja taloudellisiin tukijärjestelmiin sekä niitä tuottaviin organisaatioihin kohdemaassa.

Osanottajat

Hankekokonaisuus

• Niila Tamminen, projektipäällikkö
• Ilona Sares, projektikoordinaattori

Luovien alojen osaamisyhteisö

• Anna Vesén, projektipäällikkö
• Jukka Virtala, projektikoordinaattori
• Soile Ollikainen, projektikoordinaattori

Matkan kesto 16.5.-7.6. 2010

Muista työasioista johtuen koko hankehenkilöstö ei voi olla koko matkan aikaa paikalla. Paluut tapahtuvat eri aikaan seuraavasti:

• Jukka Virtala, paluu 26.5.
• Ilona Sares, paluu 27.5.
• Soile Ollikainen, paluu 30.5.
• Anna Vesen, paluu 3.6.
• Niila Tamminen, paluu 6.6.

Alustava matkaohjelma

Su 16.5. Matkustuspäivä: Helsinki -> Montreal

Ti 18.5. Montréal, Québec

klo 10.30 Conseille des arts et des lettres de Quebec (www.calq.gouv.qc.ca)

klo 14.00 Conseil des arts de Montréal (www.artsmontreal.org)

klo 14.00 Artfox online platform (www.artfox.com)

Ke 19.5. Matkustuspäivä: Montréal -> Ottawa

klo 10.30 Society for Arts and Technology, SAT (www.sat.qc.ca)

kl0 13.00 Société de développement des entreprises culturelles, SODEC (www.sodec.gouv.qc.ca)

klo 15.45 Le Conseil des métiers d’art du Québec (www.metiers-d-art.qc.ca)

To 20.5. Ottawa, Ontario

klo 9.15 Ontario Council of Folk Festivals (www.ocff.ca)

klo 10 Cultural Human Resources Council (www.culturalhrc.ca)

klo 11 Canada Council for Arts (www.canadacouncil.ca)

klo 14 Suomen suurlähetystö, Ottawa. (www.finland.ca) Tapaamisessa myös

• Julie Dupont, Cultural Planner, City of Ottawa
• Peter Honeywell, Executive Director, Council for the Arts in Ottawa
• Stéphane Lauzon, Outreach Director, Council for the Arts in Ottawa

Pe 21.5. Matkustuspäivä: Ottawa -> Toronto

22.5. - 6.6. Province of Ontario

Ontariossa vierailuja Torontossa ja lähialueen kaupungeissa:

NEWMARKET, N. 80 000 asukkaan kaupunki Torontosta 45 km pohjoiseen

HAMILTON, N. 700 000 asukkaan kaupunki Torontosta 70 km lounaaseen

WATERLOO, N. 100 000 asukkaan kaupunki Torontosta 120 km länteen

LONDON, N. 450 000 asukkaan kaupunki Torontosta 200 km länteen

la 22.5. London

klo 10 Municipal Cultural Planning, Gord Hume, London (www.ontariomcp.ca)

Vierailu Victoria Day Weekend Arts Festival, Newmarket (ontarioartists.weebly.com)

ma 24.5. Niagara-on-the-Lake

Tutustuminen kulttuurimatkailukohteisiin ja kaupalliseen galleriatoimintaan Niagara-on-the-Lake kaupungissa (www.niagaraonthelake.com)

Kansallinen vapaapäivä, Victoria Day, jolloin hallinnolliset virastot ja taidelaitokset kiinni.

ti 25.5. Toronto

klo 10 University of Toronto, Professori Meric Gertler, The Creative Cities Leadership Team.

Luovan talouden kehittämishanke ja strategia: "Imagine a Toronto: Strategies for a Creative City" (www.web.net/~imagineatoronto)

klo 14 ARCCO (Artist Run Centres and Collectives of Ontario) (www.arcco.ca)

klo 15 Cultural Careers Council Ontario (www.workinculture.ca)

klo 16 Ontario Ministry of Tourism and Culture, Entertainment and Creative Cluster Policy

ke 26.5. Toronto

klo 10 Ontario Arts Council (www.arts.on.ca)

klo 15.30 Toronto Artscape (www.torontoartscape.on.ca)

klo 17.00 Ontario Trillium Foundation (OTF), Richard Mortimer (www.trilliumfoundation.org)

to 27.5. Waterloo

klo 9.30 The Canadian Clay & Glass Gallery (www.canadianclayandglass.ca)

klo 12 Artist meetings, Home Eatery

Tutustumisia taiteilijoiden työhuoneisiin ja paikalliseen taidetoimikuntaan

klo 15.30 The Centre for International Governance Innovation, Daniel Schwanen

Luovan talouden tukemisen strategiat, kansainvälisen luovan talouden foorumin 2008 pääpuhuja: "The International Forum on the Creative Economy" (www.cigionline.org)

pe 28.5. Toronto

klo 11 CARFAC Ontario, Kristian Clarke (www.carfacontario.ca)

klo 14 Ontario Media Development Corporation (www.omdc.on.ca)

klo 16 Art Gallery of Ontario (www.ago.net)

la 29.5. Toronto

klo 13 Hill Strategies Research, Kelly Hill, President (www.hillstrategies.com)

klo 16 Distillery District

Merkittävä urbaanista kesannosta kasvanut kulttuurin kukkaketo (www.thedistillerydistrict.com)

Ma 31.6.

klo 10 401 Richmond (www.401richmond.net)

klo 14 Centre for Social Innovation (www.socialinnovation.ca)

Ti 1.6. Toronto

klo 11 The Scandic Group (www.thescandicgroup.com)

klo 15 Creative Cities Network

Ke 2.6. Toronto

klo 9 Business for the Arts, Nichole Anderson, President (www.businessforthearts.org)

klo 11 Designers walk (www.designerswalk.com)

To 3.6. Toronto

Harbourfront Centre (www.harbourfrontcentre.com)

An innovative non profit cultural organization which creates events and activities of excellence that enliven, educate and entertain a diverse public. 235 Queens Quay West, Toronto, Ontario

Pe 4.6. Toronto

klo 10 Design Exchange (www.dx.org)

klo 13 Rotman School of Management, Richard Florida, University of Toronto, MaRS Centre, Heritage Building, 101 College Street, Suite 420, Toronto

La 5.6. Toronto

klo 11 The Mississauga Arts Council, Paul Fulton (www.mississaugaartscouncil.com)

Tapaamisia taidetoimikunnan lisäksi paikallisten taiteilijoiden kanssa.

Su 6.6. Matkustuspäivä: Toronto ->Helsinki

Tiedustelut ohjelmasta:

Soile Ollikainen

soile (a) arthub.fi

Art Hub -tiimi saapui Montrealiin n. 10 tunnin lennon jälkeen sunnuntaina illalla n. klo 20.00. paikallista aikaa. Matka sujui hyvin - aikataulut pitivät suhteellisen hyvin, vaikka kone joutui hieman tuhkapilveä kiertämään. Onneakin matkassa oli, silla Lontoosta Montrealiin lähtenyt koneemme oli viimeisiä, jotka pääsivät lähtemään, ennen Heathrow-kentän sulkemista tuhkapilven vuoksi.

Maanantai aamupäivä oli varattu matkaohjelmassa matkustamisesta  ja aikaerosta toipumiseen. Loppupäivän ohjelmaan kuului Montrealin kulttuurikenttään tutustuminen. Pyrkimyksenä oli uusien mielenkiintoisten vierailukohteiden löytäminen. Siinä onnistuttiinkin ja työn alla on tapaamisten järjestäminen muutamien uusien tahojen kanssa.

Yrityskulttuuriin ja -viestintään tutustuessaan tiimi kiinnitti huomiota tuotteistamisen ja palveluviestinnän erikoistumiseen sekä yhteiskunnalliseen ja ekologiseen tiedostavuuteen. Saavutettavuus, monikulttuurisuus, suvaitsevaisuus, eettisyys ja ekologisuus erottuivat myyntivaltteina ja positiivisina erottuvuustekijöinä, joita ei vielä Suomessa osata arvostaa ja näin laajasti hyödyntää.

Tapasimme myos Jyvaskylassa 2006 puolen vuoden residenssijaksolla vierailleen kuvataiteilija, taidegraafikko Veronique la Perriéren ja keskustelimme hanen kanssaan kuvataiteen tukijarjestelmasta Kanadassa ja erityisesti Québecissa taiteilijan näkökulmasta. Keskustelimme esimerkiksi siitä, miten nuoria taiteilijoita tuetaan Kanadassa. Keskustelu viritti hienosti tiistain vierailuihin Conseille des arts et des lettres de Quebecissa ja Conseil des arts de Montréalissa.

Francine Champagne
Yvan Gauthier

on julkinen virasto jonka toiminnan rahoittaa Québecin lääni. Perustettu 1994, tarjoaa tukea ja rahoitusta korkeatasoiselle (of excellence) taiteelle.

• esittävä taide
• sirkus
• monialainen taide
• arkkitehtuuri
• käsityö
• kuvataide
• mediataide
• kirjallisuus

Conseil eli toimikunta, ja sen johtokunta on lähes kuin suomalainen taiteen keskustoimikunta: max 13 jäsentä eri alueilta, läänin kulttuuriministeri päättää kuultuaan taidelaitoksia jne.

Tämä toimikunta hakee vertaisarvioijat apurahojen arviointiin: Heillä on nettisivuilla hakemus vertaisarvioijaksi ja haku on julkinen, ts. kuka tahansa voi ilmoittaa kiinnostuksensa. Hakijat kirjautuvat asiantuntijapankkiin joka on toimikunnan käytettävissä. Juryt jotka tekevät päätökset apurahoista vaihtuvat puolivuosittain.

Samoin ohjeistus apurahojen jakamisesta ja eettisistä periaatteista yms. on näkyvillä kaikille netissä.  Vertaisarvioijia on keskimäärin kolmesta kuuteen per taiteenala per puoli vuotta.

Kokonaisubudjetti organisaatiolla on n. 70M€, josta jaetaan n. 58,5M€ apurahoina. Rahoitus tulee lääninhallitukselta. Hieman taustaa Quebecin provinssista; alue on n. 5 kertaa suurempi kuin Suomi ja siellä asuu 7,7 miljoonaa ihmistä. Heistä suuri osa on ranskankielisiä, jotka taas ovat koko maassa suuri kielellinen vähemmistö. Toimikunnalla onn toimistot vain Montrealissa ja Quebecin kaupungissa.

Apurahojen jaossa pyritään huomioimaan hakijan tarve ja myöntämään haettu summa kokonaisuudessaan. Taiteilija voi hakea apurahaa omaan taiteelliseen työskentelyynsä, mutta yritystoimintaan tukea ei saa. Apurahoissa on eri aikatauluja eri apurahatyypeille ja taiteenaloille. Päätökset pyritään tekemään 3kk kuluessa deadlinesta. Samoin apurahat myöntäneen toimikunnan kokoonpano ilmoitetaan silloin. Huomiotavaa on myös, että jokaiselle saajalle perustellaan apurahapäätökset. Lisäksi koska perustelut ovat määrämuotoisia, mikäli hakija toivoo, saa hän käyttöönsä apurahatoimikunnan (jury) tarkemmat vapaamuotoisemmat muistiot. Koska apurahan hakijoiden määrä on kasvanut huimasti, joutuu toimikunta miettimään voiko se pitää kiinni siitä että kaikille hakijoille perustellaan kaikki päätökset. Läpinäkyvyys on kuitenkin tärkeää ja kaikki hakijat pisteytetään ja niistä tehdään yhteenvedot yms. jotka ovat taas perusteina toiminnan jatkumiselle. Siitä pitää huolen läpinäkyvyyden vaatimus, toimikunnan sanoin: ”ilman kriteereitä emme olisi olemassa”.

Pääasiassa apurahoja on useita eri tyyppejä, mm.:

• "Apuraha uusille taiteilijoille" (taiteilija-uraa kestänyt alle viisi vuotta)
• "Kehitysapuraha" (min. kaksi vuotta kestänyt ura)
• "Ura-apuraha" (mn. 20 vuotta kestänyt ura)

Conseil ylläpitää myös kulttuurirekisteriä alueen tukiorganisaatioista ja -toimijoista helpottaakseen taiteiljan tilannetta ja omalta osaltaan täyttää siten tiedotustehtäväänsä.

Yksi toimintamalli organisaatiolla on kumulatiivinen taloudellinen tuki jota alueet ovat myös lähteneet rahoittamaan. Taidetoimikunta myöntää alueille tukea yhtä paljon (50%) kuin alueet ovat itse valmiita laittamaan rahaa taiteeseen ja kulttuuriin. Jokaisella alueella voi olla oma tavoite joka liittyy alueen omiin vahvuuksiin ja painopisteisiin. Noin 25 % taidetoimikunnnan myöntämästä rahoituksesta menee alueelliseen tukeen. Toimikunnan oma "toive" on että tuki suuntautuu yhteisölliseen/artists in the community -näkökulmaan.

Toinen uusi tukimuoto, jota isännät kutsuivat innovatiiviseksi, on"Investments Culture". Yksityisiä organisaatioita kannustetaan omaan varainhankintaan samalla mallilla kuin alueille myönnettävässä tuessa: jos organisaatio saa kokoon yksityistä rahoitusta council vastaa tähän myöntämällä pienille organisaatioille tuen kolminkertaisena ja suuremmille samansuuruisena. Tämä tukimuoto tuntuu olevan otettu hyvin vastaan. Se juontaa juurensa siihen, että viime vuosituhannella osa taidekentän organisaatioista rahastoivat osan saamastaan tulosta ja ovat pystyneet kerryttämään varallisuuttaan ja siten vakiinnuttamaan asemaansa ja olemassaoloansa. Nyt on kuitenkin syntynyt paljon uutta toimintaa uusille sektoreille joilla ei ole "vanhojen" taiteenalojen asemaa.

Kaiken kaikkiaan toiminta näyttää olevan kattava ja selkeä ja kaikin puolin korrektin ja selkeän tuntuinen toiminta. Toiminta on perusteltua, läpinäkyvää ja sitä kehitetään jatkuvasti. Toimintaa jollaista myös meidän taidetoimikuntatoiminnan tulisi minimissään Suomessa olla.

www.calq.gouv.qc.ca

Johanne H. Gaudreault, Directrice générale

Vuonna 1997 perustettu Chambre de commerce gaie du Québec (CCGQ) on kauppakamari, jonka jäseniksi voivat liittyä GLBT-taustaiset (gay/lesbo/bi/trans) ja gay-friendly yritykset.

Lyhyessä ajassa CCGQn on vakiinnuttanut asemansa jäsenistönsä toiminnan tukijana, verkostoijana ja tiedottajana. Jäsenistöön kuuluu muiden alojen ohella runsaasti luovien alojen toimijoita pienistä media-alan yrityksistä huomattaviin festivaaleihin. Yritysten lisäksi myös non-profit organisaatioilla on mahdollisuus hakea kauppakamarin jäsenyyttä. Edustettuina ovat myös merkittävät kansalliset yhtiöt kuten National Bank of Canada ja Kanadan rautatieyhtiö VIA Rail Canada Inc.

CCGQn jäsenseminaarissa Quebecin provinssipääkaupunki Quebecissä 2009 puhui finanssiministeri Raymond Bachand (Ministre des Finances du gouvernement du Québec), ja vuonna 2010 talouskehitys-, innovaatio- ja vientiministeri Clément Gignac (Ministre du Développement économique, de l'Innovation et de l'Exportation).

Vähemmistöjen asema ja huomioonottaminen toimii monessa paikassa indikaattorina yhteiskunnan yleistilasta, vapauden asteesta ja talousrakenteesta. Yleisemmällä tasolla CCGQn toimintaan tutustuminen herättää pohdintoja luovien alojen asemasta Suomen järjestelmissä:

1. Monissa kauppakamareissa teollisen aikakauden toimijoiden keskellä luovien alojen edustajilla voi olla vaikeaa löytää oma paikkansa.
2. Yhteisen kielen löytäminen pää-äänenkannattajien kanssa voi olla vaikeaa myös jos yrityksen tuotteet tai palvelut ovat suunnattuja vähemmistökuluttajille.
3. Luovan alan yritystoiminnan edistämisessä juuri pienten, erikoistuneiden yritysten tarpeet olisi otettava paremmin huomioon, mikäli toimialan halutaan kasvavan.

Raphaël Ettore, portaalin perustaja

Yksityisen tahon yllapitämä verkkoportaali (www.artfox.com) kaikille taiteen alueella työskenteleville (everyone working for arts).

Perustaja Raphaël Ettore kuvaa motiiveitaan portaalin perustamiseen seuraavasti: “Throughout my experience, I’ve consistently been puzzled by the difficulties people face in finding collaborators, jobs and gigs in the art industry. It’s not that the initiatives or opportunities are absent, it’s that they are invisible: people working in the arts are lacking an efficient way of connecting with each other. Artfox was created as an answer to stimulate professional networking in the arts.”

Art Fox portaalin tavoitteena on siis ollut ammatillisen verkkostoitumisen mahdollistaminen verkkoympäristössä taiteen alalla. Siitä on ollut tavoitteena luoda mahdollisimman mukava ja ystävällinen ympäristö, koska ”alalla työn löytäminen on on tarpeeksi vaikeaa”.

Art Fox on yritys. Alustan kehitystyötä oli tukenut toinen digitaalisiin järjestelmiin erikoistunut yksityinen yrityshautomoyritys. Art Fox on saanut myös avustusta Conseil des arts de Montréalista.

Art Fox -portaalia on kehitetty kahden vuoden ajan. Portaali lanseerattiin vuoden 2010 alussa. Portaali rakensi kiinnostavuutta tietoisesti sitouttamalla luotettavat ja hyvämaineiset työnantajat julkaisemaan työpaikkailmoituksensa Art Fox:in kautta. Sen jälkeen tieto portaalista on kulkenut lumipalloefektinä kentällä. Tällä hetkellä portaalin käyttäjiksi on kirjautunut n. 2000 taiteilijaa ja 350 (työnantaja)yritystä, 41 yhdestä maasta. Portaalin kohdealue on kuitenkin Montreal, josta on 75% kirjautuneista asiakkaista. Yritys ei ole tehnyt erityistä markkinointia.

Portaali on ilmainen ja avoin kaikille sekä yksityisille että yrityksille. Jatkossa sivuston ylläpitämistä tullaan rahoittamaan maksullisilla lisäominaisuuksilla, esimerkiksi tulevaisuudessa tietynlaiset työpaikkailmoitukset tulevat olemaan maksullisia. Lisäominaisuuksien hinnoittelu tullaan huolellisesti suhteuttamaan portaalien käyttäjien maksukykyyn.

Portaali on haluttu pitää yksinkertaisena. Toiminnot keskittyvät portfolioon, työpaikkailmoituksiin ja henkilökohtaisen kommunikaation mahdollisuuteen muiden käyttäjien kanssa (verkostoituminen). Käyttäjiksi voivat kirjautua ja oman profiilinsa voivat luoda kaikki ja jokainen käyttäjä saa itse määrittää ammatillisen statuksensa. Valmiiksi luotuja luokitteluja (esim. taiteenalakohtaisia) ei ole. Yksi mielenkiintoisista ominaisuúksista on se, että käyttäjät ja työnantajat/ostajat voivat kirjoittaa suosituksia.

Portaalin ylläpitäjä on luonut vain järjestelmän rungon. Järjestestelmän sisällön tuottavat käyttäjät ja sen kehitystyötä tehdään käyttäjäpalautteen kautta.

Art Fox -tarjoaa taas esimerkin siitä, kuinka asiat ovat paremmin ulkomailla :)

Art Fox yhhdistää mielenkiintoisella tavalla sosiaalisen median (verkkoyhteisö) ja tekijäpankin ominaisuuksia. Sen kehittymistä onkin hyvin mielenkiintoista seurata.

Serge Demers, Directeur général

Quebecin provinssissa on kaksi taidekäsityötä tukevaa toimikuntaa, toinen ranskan- ja toinen englanninkielisille ammattilaisille. Conseil des métiers d'art du Québec eli CMAQ on ollut toiminnassa n. 22 vuotta: siitä lähtien, kun säädettiin laki, joka velvoitti muodostamaan taiteilijoiden asemaa ja elinkeinoa edistäviä organisaatioita kaikille taiteenaloille. Lain ehdot täyttääkseen organisaatioiden tulee edustaa yli puolta alueen ammattitaiteilijoista.

CMAQ:a rahoittaa kulttuuriministeriö kulttuurialan yrittäjyyttä tukevan SODEC:in kautta lähes miljoonalla Kanadan dollarilla vuodessa. Organisaatio ei jaa apurahoja jäsenilleen, mutta jäsenet voivat saada tukea sekä taidetoimikunnilta että SODEC:lta riippuen projektien tai työn tekemisen sisällöistä.

Yhdistyksen jäseneksi voi päästä ilmoittamalla itsensä taidekäsityön ammattilaiseksi, läpäisemällä laadullinen vertaisarviointi ja harjoittamalla pysyväisluonteista taidekäsityötoimintaa elinkeinonaan. Jäsenenä voi olla myös yrityksiä, mutta niillä ei ole äänivaltaa. Jäsenmaksu on noin 115 euroa vuodessa.

CMAQ järjestää tiedotusta, koulutusta, seminaareja (mm. tukimuodoista), messuja, markkinointia ja neuvontaa, millä tähdätään taidekäsityöläisten näkyvyyden, vientiosaamisen ja markkinoinnin vahvistamiseen. Organisaatiolla on oma näyttelytila nuorille, uniikkitöitä tekeville taiteilijoille sekä kolme taidekäsityökauppaa, yksi Montrealissa ja Quebecissä. Koulutuksia järjestetään sekä taitoon (uusia tekniikoita, sekatekniikoita) että tuotantoon (taloushallinta, markkinointisuunnittelu) liittyen. Palvelut ovat jäsenille ilmaisia tai lähes ilmaisia. Markkinoinnissa ja näkyvyyden lisäämisessä yhdistys järjestää huomattavia kampanjoita ja mainostusta saavuttaakseen julkisuutta ja asiakkaita jäsenilleen. Näkyvyyden ja luottamusta herättävän ammattilaistoiminnan myötä CMAQ:n jäsenyys nähdään statusarvona ja markkinointietuna tekijöiden keskuudessa.

Seuraava suurempi kehittämiskohde organisaatiolla on sertifikaatti-järjestelmän luominen. Tavoitteena on luoda kriteeristö ja sertifiointikäytäntö laadukkaille, paikallisille taidekäsityötuotteille.

Matkan aikana on useaan otteeseen noussut keskustelu Arts and Crafts ja Fine Crafts -käsitteiden käytöstä Kanadassa. Virallisissa yhteyksissä erottelua ei tehdä, mutta epävirallisesti käsitteiden tuoma näkökulmaero on taustalla olemassa. Design-käsite on tässä kontekstissa tuntemattomampi. Voisikin ehkä todeta, että laadulliseen erotteluun pyritäänkin enemmän kiinnittymällä ammattilaisuuden määrittelyyn (olemassa olevien kriteerien avulla).

John Goldsmith, Director of Stakeholder Relations
Grace Thrasher, Communications Manager

Kanadan valtion taidetoimikunnan toimisto sijaitsee maan hallinnollisessa pääkaupungissa Ottawassa. Taidetoimikunnan tehtävänä on tutkia, tukea ja edistää kanadalaisten ammattitaiteilijoiden ja taidealan järjestöjen työtä. Tehtäväänsä se toteuttaa pääasiassa jakamalla avustuksia ja palkintoja sekä maksamalla taidelainauskorvauksia, mutta myös tarjoamalla tukipalveluita taidealan ammattilaisille erilaisten kehittämisohjelmiensa puitteissa.

Kanadan taidetoimikunta www.canadacouncil.ca on maan suurin yksittäinen taiteen rahoittaja. Se myöntää vuosittain apurahoja noin 6000 kanadalaiselle taiteilijalle ja taidealan järjestölle lähes 114 miljoonalla eurolla. Lisäksi toimikunta jakaa Killam -ohjelman yksityisiä lahjoitusvaroja sekä Kanadan Unesco-toimikunnan varoja noin 2 miljoonalla eurolla. Lainauskorvauksina ohjataan vuosittain lähes 8 miljoonaa euroa yli 16500 taiteilijalle.

Kanadan taidetoimikunnan toiminta vaikuttaa dynaamiselta ja perustuu pitkäjänteisen strategiatyön, määriteltyjen arvojen ja toimintasuunnitelmien pohjalle. Toimikunnassa korostetaan että strategiat valmistellaan tiiviissä yhteistyössä taide- ja kulttuurikentän kanssa. Esimerkiksi parhaillaan käynnissä olevan 2011-2014 strategian suunnitteluun voi kuka tahansa osallistua organisaation verkkosivuilla olevan kyselyn avulla. Toimikunnan asiantuntijoina toimii lähes 800 vertaisarvioijaa. Heitä ja muita taiteen ammattilaisia kuullaan herkästi myös apurahakriteereitä, apurahatyyppejä ja muita tukimuotoja sekä palvelujärjestelmää kehitettäessä.

Huomionarvoista toiminnassa oli myös hiljattain aloitettu ja yhä syvenevä yhteistyö sekä taidehallinnon eri aluetasojen että eri rahoittajatahojen välillä. Canada Public Art Founders CPAF on julkisten taiteen rahoittajien yhteistyöverkosto, johon valtion taidetoimikunnan lisäksi kuuluu provinssien taidetoimikuntia ja säätiöitä sekä kuntien ja kaupunkien taidetoimikuntia. Yhteistoiminnan tavoitteena on parantaa rahoittajien keskinäistä viestintää ja vahvistaa niiden yhteistä viestiä taiteen tärkeydestä yhteiskunnassa. Verkosto vaihtaa ja jakaa tietoa eri taiteenalojen teemallisissa tapaamisissa ja suunnittelee yhteisiä hankkeita. Verkoston aloitteesta on perustettu myös tutkimus- ja kehitysorganisaatio tai palveluportaali CADAC, joka toimii eri rahoittajien yhteisenä tietokantana, josta löytyy sekä taide- ja kulttuurialojen tutkimustietoa että apurahoja hakevien organisaatioiden ajantasaiset taloustiedot. Palvelun tavoitteena on helpottaa apurahojen hakumenettelyä ja siten vähentää taiteen tekijöiden hallinnollista työtaakkaa.

Kehittämispalveluita luovan alan ammattilaisille

Yksi mielenkiintoisimmista ja suosituimmista taidetoimikunnan tarjoamista palveluista on visuaalisen ja esittävän taiteen aloille suunnattu Flying Squad -ohjelma, jolla tuetaan sekä yksityisiä taideagentteja, tuottajia, jakelijoita ja gallerioita että valtakunnallisia palveluntarjoajia niiden yleisötyön, kiertuetoiminnan sekä teosten jakelun ja markkinoinnin kehittämisessä.

Jo vuonna 1998 aloitettu Flying Squad -toimintamalli tarjoaa toimijalle mahdollisuuden hankkia apurahan turvin ammattilaiskonsultin tai vertaiskonsultin palveluita itse määrittelemänsä ajankohtaiseen kehittämistarpeeseen, kuten esimerkiksi tutkimukseen, suunnitteluun, mentorointiin tai omaan ammatilliseen kehittymiseen.

Markkinoinnin kehittämiseen ja uusien yleisöjen saavuttamiseen tähtää myös On the Road -verkko-opiskelutyökalu, jolla kehitetään tanssin, musiikin, sanataiteen ja teatterin kiertuetoimintaa. Toimikunta pitää yllä myös esittävän taiteen hakemistoa, Performing Arts Directories , josta löytyy ajantasaista tietoa esiintyjistä, festivaaleista. Tanssin kiertuehakemisto, Canadian Directory of Dance on Tour, on puolestaan suunnattu kansainvälisille tanssipromoottoreille ja sisältää tietoa kanadalaisista tanssiryhmistä ja tanssitaiteilijoista.

Kanadalaisen taidetoimikuntatyön hyville käytännöille on leimallista mm.

• läpinäkyvyys (kaikki tieto on helposti kaikkien saatavilla verkkosivuilla)
• avoimuus (apurahahakemusten yhteiset ja yleiset arviointikriteeristöt ovat sekä hakijoiden että arvioiden tiedossa)
• osallistavuus (taiteen ammattilaisia kuullaan palvelu- ja rahoitusmallien kehittämistyössä)
• alan ammattilaisten työn arvostus (sekä hallitustyöskentelystä että vertaisarvioinnista maksetaan samansuuruinen 270 euron päiväpalkkio ja lisäksi erillinen hakemuskohtainen lukukorvaus )
• palveluasenne (taidealan ammattilaisille on tarjolla taideapurahojen lisäksi myös ammatilliseen osaamiseen liittyviä kehittämispalveluita)
• saavutettavuus (mm. kuulovammaisille vahvistetut puhelinpalvelut)
• pitkäjänteisyys (uutena palveluna mm. usemapivuotiset apurahat organisaatioille sekä toimikunnan oman työn strateginen suunnittelu)

Toisaalta, kuten aina, kohderyhmän käsitys palveluorganisaation toiminnasta ei ole aina aivan yhteneväinen sen oman käsityksen kanssa. Niinpä olemme Kanadassakin saaneet kuulla joitain kriittisiä kommentteja valtion organisaation toiminnasta ja erityisesti sen kyvystä aidosti kuulla kentän toimijoiden eli taiteilijoiden ääntä.

John Parsons, Senior Policy Advisor
John Sanderson, Policy Advisor
Marina Adam, Supervisor

Ontarion provinssin kulttuuriministeriö (Entertainment and Creative Cluster Policy -osasto) tekee töitä omalla sektorillaan luovien alojen ja erityisesti media-, elokuva-, peli- ja musiikkiteollisuuden edistämiseksi. Merkittävin ministeriön tarjoama tukimuoto on alan yrityksille suunnattu verovähennysmahdollisuus. Verovähennyksiin on oikeus kaikilla kanadalaisilla ja jopa ulkomaalaisilla yrityksillä, joiden tuotanto tapahtuu Ontarion provinssin alueella. Verovähennystä ei saa suoraan ministeriöstä, vaan se haetaan tuotantokohtaisesti alan palveluihin erikoistuneen alaorganisaation, OMDC:n (Ontario Media Development Corporation) kautta. Vähennyksen saa automaattisesti talous- ja tuotantotiedot ilmoittamalla, ministeriö ei siis ota kantaa verovähennyksissä tuotannon sisältöön tai laatuun tai taloudelliseen menestykseen. Aiemmin verovähennyksen piiriin kuuluivat vain työvoimasta aiheutuneet kustannukset, mutta nyt sen saa myös muista kululajeista. Verovähennysten määrä vaihtelee aloittain 20%-40% välillä. Etenkin isommissa tuotannoissa vähennys on todella merkittävä ja sillä voidaan tehokkaasti lisätä alueen houkuttelevuutta tuotantokeskittymänä ja siten myös kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyä. Verovähennysmalli on kuitenkin herkkä poliittisille ja taloudellisille suhdannemuutoksille, ja siksi ministeriössä mietitäänkin jatkuvasti uusia keinoja tukea luovaa alaa.

Vaikka ministeriö toimii arm´s length, on sillä muutamia omiakin strategisia aloitteita. Yksi ministeriön pilotoima uusi tukimuoto on uusien tuotantojen "riskitakuutuki". Tukimuotojensa kehittämisessä tämäkin aluehallinnon organisaatio kuulee jatkuvasti kenttää ja muita kehittäjäorganisaatioita. Ministeriöllä on yhteinen johtoryhmä mm. provinssin taidetoimikunnan kanssa, jossa käsitellään säännöllisesti kulttuurin ja luovan talouden kehitettämisen keskeisiä toimenpiteitä ja uusia toimintamalleja.

Luc Courchesne, perustaja
René Barsalo, tutkimus ja strategiajohtaja

Society for Arts and Technology eli SAT on vuonna 1996 perustettu monitieteinen yksityinen, taiteilijavetoinen organisaatio, jonka tavoitteena digitaalisen kulttuurin tutkimus, luominen, tuottaminen, esittäminen, koulutus ja säilyttäminen. Se työskentelee itsenäisenä tutkimus- ja innovaatiotoimijana teknologian, taiteen ja yhteiskunnan (yhteisön) kohtaamispisteessä. SAT:in toiminnassa on mukana 600 aktiivista jäsentä ja sen postituslistalle on kirjautunut 6000 henkilöä/tahoa.

SAT saa rahoitusta Conseil des arts et des lettres du Québeciltä. Organisaatio saa julkista rahoitusta myös muiden kuin kulttuuriministeriön projektirahoituksien kautta.  Uuden SAT -keskuksen rakentamiseen he ovat saaneet erillisen projektirahoituksen. Osan rahoituksestaan SAT saa monitoimiesiintymistilastaan, jossa järjesteään sekä kanadalaisten että kansainvälisten taiteilijoiden elektronisen musiikin ja videotaiteen esityksiä. SAT:in tavoitteena on saavuttaa omarahoitteisuus tulevaisuudessa.

Organisaation tavoitteena on mm. luoda yhteistoimintatiloja ja virtuaaliteknologiaa, jotka mahdollistavat tekijöiden ja kokijoiden interaktiivisen kohtaamisen. Esimerkkinä konkreettisesta, multimediallisesta ja multitoiminnallisesta tilasta on rakennustyön alla oleva kokonaisvaltaisen kohtaamisen SAT-keskus Montrealin keskustassa. Nelikerroksiseen toimitilaan on tulossa residenssejä, virtuaalisen ja fyysisen ympäristön kohtaamisen tutkimiseen ja kokeiluun tähdätty innovaatiolaboratorio, tehdashallimaisia monikäyttötiloja esitys- ja tapahtumatoimintaa varten, kahvila ja  ravintola, työtiloja sekä suuri kupolimainen, interaktiivinen, 360 astetta laaja, immersiivinen mediataiteen esitys/kommunikaatiotila.

SAT:ssa kehitetään ja käytetään enimmäkseen Open Source -ratkaisuja, joiden levittäminen mahdollistaa verkostoitumisen kansainvälisesti ja ekologisemman kiertuetekniikan kuljettamisen muokkaantuvien tilojen ja yhteisen teknologian ansiosta. Organisaatio julkaisee konseptejaan levitystä varten. Samalla SAT pyrkii edistämään esitysten saavutettavuutta tarjoamalla reaaliaikaisia tapahtumakonsepteja, kuten esim. PropulseART ja Telepresence.

Tapaaminen SAT -edustajien edustajien kanssa nosti esiin näkökulman (media)taiteen mahdollisuuksista tietoteknologisessa kehitystyössä. Taiteiljoiden teknologian mahdollisuuksia taiteellisessa toiminnassaan kokeilevan toiminnan kautta voi kehittyä myös kaupallisesti kiinnostavia ja hyödynnettäviä tietoteknologisia innovaatioita.

Courchesne ja Barsalo korostivat residenssitoiminnan merkitystä mediataiteen alueella. Tämä edistäisi innovaatioiden kehittämistä ja levittämistä globaalissa mittakaavassa. Samalla he esittivät toiveen mediataiteen residenssin perustamiseksi Suomesta Montrealiin. Huomionarvoista on, että Courchesne tuntee Suomen mediataiteen kentän toimijoita ja hän on on tehnyt pitkään yhteistyötä esimerkiksi PixelAche -organisaation kanssa.

Patricia Dodge, lehdistö- ja kulttuurivastaava

Suomen Kanadan suurlähetystö sijaitsee Ottawassa, Ontarion provinssissa. Perustehtäviensä lisäksi se mm. edistää Suomen parempaa tuntemusta Kanadassa tiedotus- ja kulttuuritoiminnalla ja vierailuin.

Lähetystö on pieni, sillä on vain yhdeksän työntekijää, eikä sillä ole erillistä kulttuuriin erikoistunutta virkamiestä. Patricia hoitaa suurlähetystössä tiedotus- ja kulttuuriasioita. Tätä tarkoitusta varten lähestystöllä on noin 35 000 euron vuosibudjetti. Pienen vuosibudjetin vuoksi suurlähetystön tuki kulttuurille on lähinnä tiedottamista ja verkottamista.

Kulttuuripuolella lähetystön mukaan Kanadaan tulee Suomesta eniten musiikkia; megatähtiä kuten HIM ja Apocalyptica. Merkittävin viimeaikainen kuvataidevierailu oli videotaiteilija Eija-Liisa Ahtilan näyttely Montrealissa. 
Lähetystö on kiinnostunut yhteistyöstä Suomen taideammattilaisten kanssa ja siihen kannattaakin olla yhteydessä kulttuurivaihtoa tms. Kanadaan suunniteltaessa. Esimerkiksi World Design Capital Helsinki 2012 tapahtumien myötä myös Kanadaan voitaisiin suunnitella suomalaisen muotoilun esittäytymistä.

Lähetystöllä on hyvät verkostot monille eri liike-elämän ja kulttuurin alueille sekä henkilökunta joka auttaa mielellään mahdollisuuksiensa mukaan.

Meric Gertler, Dean and Professor of Geography & Planning, Faculty of Arts & Science, University of Toronto

Meric Gertler on tutkimuksissaan keskittynyt tarkastelemaan talousmaantieteellisestä näkökulmasta innovatiivisuuden maantieteellistä perustaa ja kaupunkialueiden taloutta. Hänen erityisinä kiinnostuksenkohteinaan ovat olleet tietointensiiviset alueet sekä kulttuurinen ja luova toiminta kaupunkitalouden dynamiikan kehittäjinä Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa.

Meric Gertler toimii johtajana meneillään olevassa 5-vuotisessa tutkimushankkeessa, jossa tutkimusryhmä tekee case-tutkimuksia 16 eri kaupungissa ympäri Kanadaa. Tutkimuksen ensimmäisenä lähtökohtana on tutkia, mikä rooli kaupunkiyhteisöllä on tiedon kuljettamisessa ja minkälaiset kaupunkiympäristöt parhaiten tuottavat luovuutta. Toisena näkökulmana tutkimushankkeessa on ollut tarkastella, sitä minkälaiset alueet houkuttavat ja vetävät puoleensa osaajia. Tässä yhteydessä on haluttu tarkastella luovuuden ja innovatiivisuuden keskittymistä kriittisestä näkökulmasta suhteessa Richard Floridan teeseihin ja tutkimuksissa on tarkasteltu näkökulmia jotka mm. Richard Floridan teksteissä ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Näitä ovat mm.: taidon ja lahjakkuuden jakautuminen ja kuinka Floridan teesit toimivat pienissä ja keskikokoisissa kaupungeissa. Kolmanneksi tutkimuksessa on tarkasteltu sitä, kuinka kaupunkiympäristöt hallinnoivat luovaa alaa.

Meneillään olevassa tutkimushankkeessa on saatu todisteita sille, että monikulttuurisuus ja monimuotoisuus synnyttävät helpommin luovuutta suurissa kaupungeissa. Huomionarvoista Suomen näkökulmasta on, että pienemmissä (alle miljoona asukasta) monimuotoisuus ei tutkimuksen mukaan toimi luovuuden taustavoimana samalla tavalla. Tutkimuksessa suuriin kaupunkeihin luettiin yli miljoonan asukkaan taajamat, keskisuuriin yli 250 000 asukkaan kaupungit ja sitä pienemmät ovat luokitukseltaan pieniä.

Gertlerin mukaan pienet kaupungit pystyvät kuitenkin luomaan elävää kulttuurielämää. Tässä hän korosti merkittävänä tekijänä yliopistojen vaikutusta: kaupungit saavat opiskelijoita, koska opiskelijoita kiinnostaa vilkas kulttuurielämä. Toisaalta opiskelijat luovat sitä. Pienissä kaupungeissa houkutuskeinona, esimerkiksi esiintyvien taiteilijoiden kohdalla toimii se, että esiintymisistä maksetaan heille helpommin. Samalla pienissä kaupungeissa ei välttämättä ole niin voimakasta kilpailua, kuin suuressa kaupungissa. Pienten kaupunkien haasteena on kuitenkin "vastustaa" suurten keskittymien vetovoimaa

Gertler toimi tutkimusprojektin johtajana myös Imagine a Toronto nimisessä tutkimushankkeessa, joka päättyi 2006. Projektiin osallistui monimuotoinen toimijakenttä ja sitä kautta se loi verkostoja kulttuuritoimijoiden välille Torontossa. Tätä kautta projekti myös tuotti pysyviä tuloksia. Hankkeen yksi tuloksista oli huomio siitä, että kaupunki tarvitsisi linkittävän organisaation joka tuo yhteen Toronton lukuisat luovan toimialan ja kulttuurisektorin toimijat, sillä hyvien käytänteiden leviämistä ja samalla tiedon liikkumista edistää erilaisten toimijoiden verkottuminen ja sekoittuminen. Ja vaikka monet muut tutkimuksen pohjalta tehdyt suositukset ovat Torontossa toteutuneet, tämä ei ole toteutunut. Keskustelussamme Gertler totesikin, että keskikokoisissa kaupungeissa saattaa olla helpompaa luoda toimijoiden yhteyksiä ja sateenvarjo-organisaatioita, jotka tuovat eri toimijoita luovasti yhteen.

Gertler toi esiin myös kaupunkiympäristöjen roolin olosuhteiden luomisessa luovien alojen toimijoille. Hänen mukaansa elinvoimaiset kaupungit pystyvät toimimaan joustavasti ja olemaan avoimia uudenlaisille hallinnon muodoille. Tämä tarkoittaa muun muassa toimintaa tiiviissä virallisessa yhteistyössä kuntasektorin hallinnon kanssa. Lisäksi yhteyksiä on hänen mukaansa syytä pitää yllä myös epämuodollisesti ja varmistaa tätä kautta sosiaalinen tiedonsiirto.

Luovien keskusten rakentamisesta koskeneessa keskustelussa Gertler korosti kaupunkiorganisaatioiden ja muun julkisen rahoituksen merkitystä luovien tilojen vuokratason ylläpitämisessä sopivana luovan alan edustajille ja toimijoille. Koska taiteilijat ja muut luovan alan toimijat muuttavat ympäristöä kiinnostavaksi, ilman tukea tapahtuva vuokrien nousu on Gertlerin mukaan usein toiminnan välttämätön seuraus vapaassa markkinataloudessa. Hänen kantansa olikin selkeä: yksityisiin vuokramarkkinoihin ei luovien keskusten kohdalla voi luottaa, vaan toiminnan taustalla pitää olla jokin tukirakenne. 

Muutamista hyvistä käytännöistä luovien alojen kehittämisessä nousi tapaamisessamme esille nousi mm. Luminato taidefestivaali, joka kehitettiin Torontossa varta vasten kehitti korjaamaan SARS-epidemian turismiin tuottamia negatiivisia vaikutuksia. Nyt se on saavuttanut vankan ja vakiintuneen aseman osana paikallisten kulttuuritapahtumien kirjoa. Gertlerin mukaan kaupungin hyvä käytännöt ovat esimerkillisiä sosiaalisten verkostojen kuten 401 Richmond ja Artscape-projekteissa. Näissä luovan alan keskuksissa on laaja ja monialainen osallistumispohja tai vuokralaisten diversiteetti, joilla luodaan yllätyksellisiä kohtaamisia eri puolia edistävien tahojen kanssa.

Gertler nosti esiin keskustelussa myös "Strenght of weak ties" näkökulman. Sanonnan mukaisesti uutta sosiaalista verkottumista tapahtuu (ja innovaatiot mahdollistuvat), jos toimijan (sosiaalinen) verkosto kattaa myös "tuttuja" (ja heidän kauttaan monimuotoisen näkökulmakentän).

Jewell Goodwyn, Executive Director

Artist Run Centres and Collectives of Ontario (ARCCO) on kulttuuripalveluorganisaatio, joka edustaa voittoa tavoittelemattomia, taiteilijoitten johtamia nykytaiteen taidejärjestöjä ja -kokoelmia Ontarion alueella. Organisaatioon kuuluu taidekeskuksia ja -kokoelmia, jotka esittävät, tuottavat, tarjoavat erilaisia palveluita ja tutkimusta nykytaiteen kentällä.

Arcco on perustettu vuonna 1988. Se edustaa jäsenistönsä toimintaa ja tavoitteita sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja toimii yhteistyössä partneriorganisaatioiden, mm. Ontarion taidegalleriayhdistyksen (OAAG) ja taiteilijajärjestöjen kanssa.

Organisaation tavoitteena on edistää taiteilijavetoisten taidekeskusten keskinäistä yhteistyötä sekä lisätä niiden tunnettuutta Ontariossa. Se tukee keskusten kehittymistä ja niiden työntekijöiden ja taiteilijoiden ammattiosaamisen kehittymistä käytännön työssä. Tavoitteena on yleisesti vahvistaa jasenten asemaa sekä toteuttaa yleisökasvatusta taidekeskuksissa. Arcco palvelee Ontarion luovan alan yhteisöjä tarjoamalla mm. lakipalveluita, tiedotusapua, työpajoja ja kansallisia konferensseja.

Arccolla on yli 45 organisaatiojäsentä, jotka edustavat erilaisia taidekeskuksia, mediataidekeskuksia, taidepalveluorganisaatioita sekä taiteilijavetoisia taidekokoelmia. Jäsenjärjestöjä on 15 eri kunnassa Ontarion läänin (province) neljällä eri alueella (region) sekä yhdellä Quebecin provinssin alueella. Jäsenjärjestöt tuottavat tapahtumia ja ohjelmaa laajasti nykytaiteen kentällä. Monipuolinen ohjelmatarjonta tavoittaa yli 200 000 taiteenystävää vuosittain. Arccolla on jäsenjärjestöjensä kautta yhteensä yli 9000 taiteilijajäsentä.

Arccon toimintaan kuuluu nykytaiteen käytäntöjen ja tuottamisen kehittäminen sekä paikallisesti että kansallisesti. Keskukset näyttävät tietä uuden median käytössä, teoreettisessa keskustelussa, innovatiivisessa estetiikassa sekä taidehallinnossa.

Esimerkkejä Arccon workshopeista:

SHOW ME THE MONEY
Koko päivän kestävä informatiivinen sessio, jossa jaetaan tietoa erilaisista menestyksekkäistä varainkeruumalleista. Vetäjinä työtä tehneet henkilöt, jotka paljastavat parhaat niksinsä ja jakavat tietonsa menestymisen malleista ja saavutuksista esimerkkien avulla.

TEHOKAS ORGANISAATIO: KUINKA ME MENESTYMME?
Työpajassa käsitellään tehokkaan organisaation malleja. Koko päivän kestävä sessio, jossa taideorganisaatioissa hyviä ratkaisuja ja menestystä saavuttaneet yksilöt jakavat tietoaan tältä alalta.

401 Richmond on Toronton keskustassa sijaitseva luovien alojen toimijoiden keskittymä.

Kiinteistön omistaja on Urbanspace Property Group. Yritys on valjastanut Torontossa myös muita kiinteistöjään yhteisölliseen ja luovien alojen toimintaan. Yritys haluaa olla mukana yhteisöllisen ilmapiirin kehittämisessä vuokralaistensa kanssa. Se julkaisee uutiskirjettä, järjestää yhteisiä tapahtumia ja kunnostaa rakennuksiin myös yhteiskäyttöisiä tiloja. Pinta-alaa rakennuskompleksissa on yhteensä n. 18 500m2

401 Richmond on aiemmin toiminut tinaamona, ja sen 1900-luvun alun arkkitehtuuri on silmiähivelevan kaunis ja henkevä luoville toimialoille kauniine puulattioineen ja korkeine tiloineen. Rakennuksen katolle on rakennettu puutarha joka on suosittu lounas- ja ajanviettopaikka. Keskusta pidetään Kanadan luovien alojen merkittävänä keskittymänä ja siitä otetaan mallia vastaavia kokonaisuuksia suunniteltaessa.

Tiloissa toimii yli 140 eri alan toimijaa: gallerioita, luovien alojen yhdistyksiä ja yrityksiä, työskentely-, toimisto- ja ateljeetiloja sekä mm. päiväkoti, lounaskahvila yms. Lisää tietoa keskuksesta löytyy osoitteesta www.401richmond.net.

www.torontoartscape.on.ca

on voittoa tavoittelematon säätiö jonka tehtäviin kuuluu luovien rakennusten ja kaupunkiympäristöjen kehittäminen ja ylläpito. Merkittäviä säätiön tukemia kohteita ovat mm. The Distillery Historic District, Queen Street West, Liberty Village ja Toronto Island.

Artscape on vuonna 1986 Toronton taidetoimikunnasta noussut, taiteilijoiden työ- ja asuintila-ongelmia ratkomaan perustettu toiminta. Ensimmäiset kiinteistöt Artscape kehitti vuonna 1991. Säätiö perustettiin toimintaa tukemaan vasta 2006.

Kaikki tämänhetkiset kiinteistöt jonka toiminnassa säätiö on jotenkin mukana, löytyy GoogleMapsista, täältä.

Lyhesti sanottuna säätiö on koko maan kattava tukiorganisaatio kaikille jotka haluavat jotenkin edistää luovia ympäristöjä, rakennuksia ja taiteilijayhteisöjä. He myyvät omakustannehintaan konsulttipalveluita ko. asiaan ja edesauttavat luovien yhteisöjen ja voittoa tavoittelemattoman rakennustoiminnan syntyä.

Rahaa säätiö kerää pääasiassa kolmella tavalla:

• Generates, eli vastaanottamalla sijoitettavaksi pääomia. Tuotot sijoitetaan taiteeseen.
• Donations, eli suorilla lahjoituksilla
• Merchandise, eli myyntituotteilla joita säätiö myy omilla nettisivuillaan.

Ydintehtäviensä lisäksi säätiö tekee tutkimustiedon ym. tuottamisessa ja kartoittamisessa yhteistyötä eri yliopistojen ja julkisten sekä yksityisten organisaatioiden kanssa. Samoin heillä on valmennus- ja mentorointiohjelma säätiön edistämien asioiden ja osaamisen levittämiseksi. Säätiö järjestää myös seminaareja ym. asian tiimoilta. Uutena toimintana se kehittää vuoden 2010 aikana verkkoon "Creative Spacemaking and Placemaking" tiedonjako- ja yhteistyöalustan.

Kysymyksiä: Miten toiminta käynnistyi? Minkä kokoinen toiminta on nyt (turnover, personnel, studios etc sqft?) Missä muodossa toimintaa on muussa kuin säätiönä?

Niin, ja lahjoituksen helppous:

lahjoituslähde: canadahelps.org

Toronton alueen vetovoimainen taidemarkkinatapahtuma ontarioartists.weebly.com
kansallisen juhlapäivän aikaan Newmarketin kaupungin lähellä East Gwillimburyssä. Noin 20 000 asukkaan kaupunki sijaitsee Torontosta 45 km pohjoiseen. Kaupungin puutarhalähiössä, Sharonissa paikallisen Temppelimuseon (Sharon Temple Museum & Historic Site) sisällä ja pihalla oleva kaksipäiväinen taidetapahtuma on merkittävä alueen asukkaiden yhteinen kohtaamispaikka.

Jo seitsemättä kertaa järjestettävässä festivaalissa on näytteilleasettajia n. 30 eri tahoa. Mukana on niin kuvataidetta, valokuvaa kuin musiikkia ja taidekäsityötä. Suomalaiseen taideammattilaisen silmään festivaali saattaa vaikuttaa harrastajatoiminnalta, mutta todellisuus on toinen. Paikalla oli mm. 40 vuotta taiteellaan itsensä ja perheensä elättänyt suomalainen Esa www.esarockartstudio.ca.

Esa oli oiva esimerkki siitä kuinka taidetta voi tehdä ammatikseen täysin ilman valtion tukiakin. Esa maalaa asiakkailleen heidän toivomiaan teoksia akryylillä. Töissään hän ottaa huomioon asiakkaiden muuttuvan maun, huoneiden sisutuksen ja tulotason, esim. teosten kokoa, värejä ja teemoja varioimalla.

Festivaali oli lämminhenkinen, yhteisöllinen taiteilijoiden, todennäköisesti harrastajien ja ammattilaisten yhteinen kokoontuminen jossa taiteen hyvinvointi- ja sosiaalisen yhteisöllisyyden ulottuvuudet tulivat mitä erinomaisimmalla tavalla esille. Miten suomessa saisimme taiteen erinomaiset mahdollisuuden näin hienosti hyödynnettyä!

soJin Chun, koulutuskoordinaattori

Gallery 44 Centre for Contemporary Photography:ssä Chun esitteli G44:n näyttely- ja työskentelytiloja. Galleria on nykyvalokuvataiteen keskus, jonka tavoitteena on lisätä yleisön tuntemusta nykyvalokuvataiteesta.

Omille jäsenilleen keskus tarjoaa galleriatilojen lisäksi tilojen käyttömahdollisuutta (pimiö, välinevuokraus) sekä yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys on myöskin jäsenyyden ehtona ja se on tarkemmin avattu keskuksen nettisivustolla samoin kuin jäsenkriteerit.

Demetra Christakos, Executive Director

OAAG on taidegallerioiden kattojärjestö. Järjestön jäseninä on yli 200 erilaista taidetoimijaa, joihin kuuluu pääasiassa ei-kaupallisia, julkisia taidegallerioita, taidemuseoita ja taidekeskuksia, mutta myös yksityisiä, kaupallisia gallerioita sekä yksityisiä taiteen ystäviä ja tukijoita. Sen tarkoituksena on edistää jäsentensä asemaa ja yhteistoimintaa provinssin alueella. Yhdistyksen vuosibudjetti on n. 312 000 euroa (400 000 Kanadan dollaria). Rahoituksesta 47 000 euroa tulee läänin taidetoimikunnalta, 78 000 euroa jäsenmaksuista ja loput yritysyhteistyöstä ja yksityisiltä tukijoilta.

Organisaation keskeisenä tehtävänä on mm. toimia gallerioiden yhteyslinkkinä taidehallintoon ja museoihin, tukea visuaalisen taiteen keskusten kehittymistä, yhtenäistää taiteen esittelemisen ja teosten käsittelyn käytäntöjä, toimia ammattialan asiantuntijana sekä lisätä alueen gallerioiden arvostusta tärkeinä taidekasvatuksen voimavarana. Mielenkiintoisena detaljina voi mainita myös järjestön tukeman taidekuraattoreiden keskustelusivuston CuratorsinContext .

Merkittävää kanadalaisessa galleriajärjestelmässä on kahtiajakautuneisuus julkisiin (=ei-kaupallisiin) ja yksityisiin (=kaupallisiin) taidegallerioihin. Julkisten gallerioiden tarkoitus on tuoda taide yhteisön saavutettavaksi, esitellä taidemuotoja ja taiteen tekijöitä. Niissä esiteltävät teokset eivät yleensä ole kaupan. Sen sijaan niiden erityispiirteisiin kuuluu kokoelmien kerääminen ja taidekasvatustoiminta. Julkiset galleriat toimivat julkisten tukien ja yksityisten lahjoitusvarojen turvin. Yritysmuotoiset yksityiset galleriat keskittyvät kaupalliseen toimintaan, ne eivät voi hakea avustuksia taidetoimikunnalta.

OAAG on tyypillinen kolmannen sektorin palveluorganisaatio ASO (Arts Service Organization), joka tarjoaa tuki- ja kehittämispalveluita jäsenilleen. Kanadassa nämä itsenäiset, järjestäytyneet, yhdistysmuotoiset toimijat edustavat kaikkia alan tekijöitä ja toimivat yhteistyössä julkisten rahoittajien kanssa kulttuurialan kehittämisen asiantuntijoina. Kanadalaisessa toimintamallissa siis taidetoimikunnat ja muut julkishallinnon rahoittajaorganisaatiot ovat ulkoistaneet osan palvelutoiminnoistaan kentälle. Näin osaamisen ja palveluiden kehittäminen ja jäsenten asioiden ajaminen on kentän eikä julkishallinnon vastuulla. Merkittävää koko ASO -järjestelmässä on sen kattavuus ja jatkuva kasvu; järjestöjen jäsenmäärä on huomattava ja ne edustavat kattavasti kentän toimijoita muuttuvassa yhteiskunnassa.

Mielenkiintoinen, vaikkakin Yhdysvaltain puolelta oleva The Boston Foundationin tutkimus kertoo hyviin ASO:jen merkittävyydestä. Arts Service Organizations:A Study of Impact and Capacity (pdf)

Richard Mortimer (Tapaamishetkellä oli toista päiväänsä töissä. Siirtynyt kulttuuriministeriöstä säätiön palvelukseen.)

Trillium Foundation -säätiö on yksi Ontarion kulttuuriministeriön itsenäisistä toimistoista (agency). Säätiö saa rahansa budjetti- ja veikkausvoittovaroista. Sen käytössä on vuosittain n. 94 miljoonaa euroa josta kulttuurin tukemiseen menee neljäsosa, eli n. 23 miljoonaa euroa. Säätiön edustajan Richard Mortimerin mukaan säätiö on perustettu koska hallitus ei halua olla suoraan päättämässä asioista vaan jättää päätöksenteko joissain (säätiön tehtäviin kuuluvilla alueilla) ns. käsivarrenmitan päähän (arm´s length). Tällä tavoin provinssin johto pystyy tiettyyn määrään asti luopumaan vastuusta joka päätöksenteosta seuraa mutta samalla säilyttää jonkinlainen kontrolli...

Säätiön tehtävänä on yhteisöllisyyden ja yhteisöjen aseman vahvistaminen ja tukeminen provinssin alueella. Yhteisöt (communities) käsitetään Kanadassa laajasti ja sillä tarkoitetaan niin kyliä, kaupunginosien väestöä, tiettyä ammatti- tai harrastajaryhmää tai sosiaalista tai alkuperältään tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan yhtenäistä ihmisjoukkoa.

Säätiöllä on asiamiehiä eri puolella maakuntaa ja sen toiminnassa tulee hyvin esille koko maassakin näkyvä keskusteleva piirre: Avustuksia haettaessa asiamies keskustelee kiinnostuneen hakijatahon kanssa ja yhdessä tutkitaan onko toimintaan mahdollista hakea rahoitusta ja jos on, miten rahoitus taipuisi parhaiten hakijan tarpeeseen. Ei siis niin että miten hakija osaisi hakea juuri oikealla tavalla rahaa, vaan yhdessä löydetään sopiva tapa.

Säätiöllä on kolmen tyyppisiä avustuksia: toiminta-, hanke- ja pääoma-avustukset. Näistä kenties mielenkiintoisimmat ovat yhteisäjen oman pääoman kerryttämiseen tarkoitetut pääomatuet. Nämä pääomat ovat usein kiinteää omaisuutta tai kiinteistöjä. Pääomatuissa on kahta erityyppistä hakua normaali ja kevyt hakumenettely. Jälkimmäinen koskee tiettyjä erityisehtoja täyttäviä yhteisöjä: Mm. haettavan summan tulee olla alle 15 000 euroa. Mikäli hakija on kunta, on sillä oltava vähemmän kun 20 000 asukasta. Nopean kuvan prosessista saa esim. juuri yksinkertaistetusta hakuohjeesta (pdf, 3 sivua).

Näiden lisäksi, tietysti, säätiö tarjoaa tietoa menetystarinoista, tutkimuksia ja tilastoja sekä neuvoja asiakkailleen.

Tämäkin organisaatio näyttäytyi matkamme puitteista tarkasteltuna erinomaiselta, maanläheiseltä ja tarpeesta lähtevältä. Onnittelut Trillium (joka on myös Ontarion kansalliskukka)!

Gilles Corbeil, Directeur général

Société de developpement des entreprises culturelles eli Sodec on Quebecin provinssissa toimiva julkishallinnon organisaatio, joka edistää kulttuuria tukemalla yritystoimintaa nimenomaan kulttuurialoilla. Vuonna 1995 perustettu organisaatio näyttäytyy alueella varsin merkittävänä luovan alan tukijana ja kehittäjänä. Sodec toimii siltana kulttuurin ja yritysmaailman välillä yhdistämällä taiteellisen sisältöosaamisen elinkeinokehittämiseen. Organisaation toiminta on siis leimallisesti keskittynyt yritysneuvontaan ja yritystukiin, mutta sen ideologisena tavoitteena on vahvistaa alueen kulttuurielämää.

Kulttuuri nähdään erityisesti ranskalaisella kielialueella itseisarvona ja erityisenä kansallisena voimavarana, jonka olemassaoloa, näkyvyyttä ja kehittymistä halutaan tukea voimallisesti sekä taiteellisin että taloudellisin perustein. Kulttuurin tukiorganisaatioiden työnjako perustuu asiakkaan toimintastatukseen. Taidetoimikuntaorganisaatio tukee yksityisiä taiteilijoita ja voittoa tavoittelemattomia (non profit) organisaatioita. Sodec keskittyy yritysten ja voittoa tavoittelevien (for profit) organisaatioiden tukemiseen.

Sodec tukee kulttuurin tuotantoa, jakelua ja vientiä viidellä alalla:

• elokuva- ja tv-tuotanto
• kustannustoiminta
• musiikkituotanto
• kuvataiteet ja käsityö
• kulttuuriperintö

Kullekin alalle on räätälöity omat palvelut ja alan tarpeiden mukaan joustavat erityistuet sekä rahoitus-, sijoitus- ja verotusneuvontaa. Tukimuodot joustavat hakijan tarpeiden mukaan. Tukea on tarjolla kaiken kokoisille ja kaikissa elinkaarensa vaiheissa oleville kulttuuriyrityksille. Mm:

• Sodexport -kulttuurivientituki, esim. osallistuminen kansainvälisille messuille
• Businespankki -rahoitustuet, esim. lainat, lainan takaukset, investointituki
• Kehittämishankkeet, esim. apurahat, investoinnit, takaisin maksettavat tuet
• Verohuojennus -järjestelmä, esim. veronpalautukset kulttuurituotantojen työvoimakuluista

Neuvonta- ja tukipalveluiden lisäksi organisaatio tuottaa tutkimustietoa kulttuuriyrittäjyyden kehittämisen tueksi, koordinoi verkostoyhteistyötä alan muiden kehittäjien välillä ja toimii yhteistyössä Kanadan kulttuuriministeriön kanssa.

Sodecin johtokunnan jäsenet ovat kulttuuriteollisuuden eri aloja edustavia asiantuntijoita. Johtokunnan jäsenet nimittää lääninhallitus. Johtokunnan työtä tukee viisi neuvostoa ja ohjausryhmä, joiden jäsenet on valittu tehtävään asiakkaiden eli kulttuuriyrittäjien ehdottamista henkilöistä.

Sodecin pitkäaikainen toiminta neuvonta-, valmennus- ja tukipalvelujen tarjoajana on kasvattanut organisaation asiantuntemusta kulttuuriteollisuuden erityistarpeista. Sodecin toimintamalli on ainutlaatuinen myös Kanadan mittapuussa. Sitä on mallinnettu sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Myös Suomessa se on ehdottomasti "parastamisen" arvoinen malli.

Kanadan London (200 km Torontosta länteen) oli mielenkiintoinen tutustumiskohde sillä sen suhteellinen koko, noin 450 000 asukasta, ja lähimenneisyys muistuttivat suuresti Suomessa olevien pienempien kaupunkien nykytilannetta. Kymmenen vuotta sitten London oli kurja, muuttotappiollinen kaupunki, jonka talous oli kuralla ja keskusta kuollut. Keskustaan oli rakennettu useita julkisia ja kaupallisia rakennuksia jotka ajan kuluessa olivat osoittautuneet virheratkaisuiksi.

12 vuotta sitten kaupunginvaltuutetuksi valittiin tapaamamme Gord Hume. Hänen johdollaan ja uudella poliittisella kokoonpanolla alettiin suunnitella strategiaa kaupungin tervehdyttämiseksi. Ensimmäistä kertaa mukaan kutsuttiin kaupunkiorganisaation ulkopuolisia tahoja; yhdistyksiä, yrityksiä ja yksityishenkilöitä, myös nuoria, taiteilijoita ja opiskelijoita. Työn tuloksena saadussa strategiassa kulttuurilla ja yhteisöllisillä tapahtumilla oli merkittävä rooli.

Tärkeä työkalu strategiassa mainittujen päämäärien toteuttamiseksi oli keskustan rakenteellinen uudistaminen. Keskustassa kaupunkikuvaa pyrittiin päämäärätietoisesti muuttamaan positiiviseen suuntaan. Tuntuvina muutoksina kaupunkiin rakennettiin suuri kulttuuri- ja urheilukeskus, jossa pidetään mittavia megaluokan konsertteja sekä urheilutapahtumia. Kun ennen kaupungin oli vaikea saada edes omaa väkeä osallistumaan rientoihin, nyt tulee ihmisiä kauempaakin, mm. Torontosta ja Yhdysvalloista asti. Kirjastorakennuksen arkkitehtuuri koki uudistamisen ja kaupungin kulttuurikohteitten välille kaavoitettiin "ruokareittejä": pieniä ravintoloita ja putiikkeja joissa ihmiset viihtyvät ja mielellään viettävät aikaa. Virheitäkin tehtiin: vanha, kaunis kauppahalli purettiin ja tilalle rakennettiin uusi. Tällöin vuokrat nousivat joillekin entisille toimijoille liian suuriksi.

Kaavoituksen ja kaupunkiteknisten muutosten lisäksi London halusi osallistaa kaupunkilaiset oman asuinympäristönsä ja yhteisöllisen toiminnan kehittämiseen yhdessä kaupungin kanssa. Nyt London rankkeerataan Kanadan 10 luovimman kaupungin joukkoon ja muuttovirta on kääntynyt nousuun, samoin kuin kaupungin talous.

Gord Hume kirjoittaa ja luennoi mm. kulttuurin ja ruuan vaikutuksista aluekehitykseen, talouteen ja yhteisöllisyyteen. Gord Hume on kirjoittanut kirjan nimeltä Cultural Planning for Creative Communities. Kirja tarjoaa konkreettisen ” how to” näkökulman kulttuuriseen suunnitteluun.

Derek Liddington, Director

XPACE Cultural Centre on non-profit-organisaatio, joka keskittyy taiteen ja designin esilletuomiseen. Tavoitteena on luoda silta opiskelijoiden ja jo elabloituneiden nuorten taiteilijoiden välille kokeellisen näyttelytoiminnan ja keskustelun keinoin. Konkreettisena näyttelypaikkana toimii galleria osoitteessa 58 Ossington Avenue, Toronto. Lisäksi XPACE on järjestänyt taidekeskusteluja, kaupunkitiloja pohtivia kävelykierroksia ja performanssitilaisuuksia (esim. Draft Four: www.youtube.com/draftfour).

XPACEn toiminnassa on läsnä visuaalisen ilmaisukielen kulttuuristen ja taiteellisesten odotusten kyseenalaistamisen ja uudelleenarviointi. Vuoropuhelua lisätään näyttelyiden sisällöntuottajien ja katsojien välillä: nuorten, valmistuneiden taiteilijoiden näyttelyitä arvioivat opiskelijat ja opiskelijanäyttelyitä kentällä jo toimivat taiteilijat. Toimintaa ohjaa organisaation oma jäsenistö ja taloudellisesti tukee Ontario College Of Art & Design (OCAD) -oppilaitoksen opiskelijayhdistys Student Union.

Ajankohtaisessa näyttelyssä "We Are Wild" näkyi luonnon pohjoinen ulottuvuus ja sen merkitys nuorille taiteilijoille. XPACEn johtaja Derek Liddington suhtautui toimintaympäristön uhkatekijöihin taidetoimijan ketteryydellä ja sitkeydellä: "Jos tämä galleriatila menettää mahdollisuudet jatkaa toimintaansa ja suljetaan, toinen avautuu. Onhan sekin jatkuvuutta."

CARFAC on visuaalisen taiteen ja mediataiteen ammattitaiteilijoitten järjestö. CARFAC:n (Canadian Artists' Representation/le Front des artistes canadiens) toiminnanjohtaja Kristian Clarken mukaan organisaation päämääränä on edustaa jäseniään siten, etta nämä saavat työstään taiteilijana ansaitsemansa palkan. CARFAC tukee jäseniään monella eri tavoin laillisissa ja taloudellisissa kysymyksissä.

Samalla se on myös ARCCO:n (Artist-Run Centres & Collectives of Ontario) jäsenjärjestö.

Suomeen verrattuna taiteilijoilla tuntuu olevan hyvin samankaltaisia ongelmia, työtilojen puute on kova, samoin elannon saaminen taiteellisesta työstä. Selkeä ero suomalaisten ja kanadalaisten taiteilijoiden asemassa on sosiaaliturva: Kanadassa riippumattoman taiteilijan tulee maksaa sosiaaliturvavakuutus itse ja se on kallis, noin 150 euroa kuussa. Tätä summaa vastaan taiteilija voi tarvittaessa saada työttömyyskorvausta, äitiyspäivärahaa tai sairauspäivarahaa. Kanadassa ei ole eikä tunneta taiteilijaeläkkeitä. 

Hyvä käytännön vinkki CARFAC:sta on julkaista kalenteria johon on valmiiksi merkitty kaikkien apurahojen hakuajat. Kalenteri on helppoa tuottaa alan mainostajien tukemana, CARFAC julkaisee tällaista kalenteria säännöllisesti ja kalenterista saatava vuoden tuotto on vuosittain noin 3900 euroa. Taiteilijat maksavat kalenterista noin 12 euroa/kpl. Lisää tietoa CARFACista osoitteessa www.carfacontario.ca.

Diane Davy, Executive Director
Susan Cohen, Program Manager

CCCO on Ontarion provinssissa toimiva julkinen koulutusorganisaatio ja osa kansallista Cultural Careers -organisaatioita.

Sen keskeisin tehtävä on tukea kulttuurialojen ammattilaisia tarjoamalla lisäkoulutusta ammatinharjoittamiseen ja erityisesti elinkeinotoimintaan liittyen. Käytännössä se tarjoaa taiteilijoille ja muille luovan alan ammattilaisille yrittäjyyskursseja ja työpajoja. Lisäkoulutus on todella tarpeen, sillä tämän kaltaista ammattiosaamista ei maassa sisällytetä taidealan koulutussisältöihin opisto- eikä korkeakoulutasolla. Toiminnan taustalla on myös havainto siitä, että taidetoimikuntien tuki taiteilijoille ja muille taide- ja kulttuurialojen ammattilaisille on vähentynyt ja toimeentulon mahdollisuuksia alalla täytyy vahvistaa muilla keinoilla. Uuden sukupolven kanadalaistaiteilijat haluavat kestävämmän pohjan valitsemalleen ammattialalle ja etsivät itse aktiivisesti tukea urakehitykselleen.

CCCO tuottaa yrittäjyysosaamiseen liittyviä koulutus- tutkimus- ja resurssipalveluita kaikilla taide- ja kulttuurialoilla  (esittävät taiteet: teatteri, tanssi, musiikki, ooppera, visuaaliset taiteet, käsityö ja muotoilu, kirjallisuus ja julkaisutoiminta, mediataiteet: elokuva, video, äänitetuotanto ja uusmedia sekä museotoiminta, kulttuuriperintö- ja kirjastoala.) Se kehittää ja edistää kulttuurialan työvoiman yrittäjäosaamista ja urakehitystä tarjoamalla koulutusta, työpajoja ja seminaareja. Koulutustoiminta on monimuotoista sisältäen mm. pitkä- ja lyhytkestoisia koulutuksia, oppisopimuskoulutusta, vertaisoppimista, mentorointia ja työharjoittelumahdollisuuksia. Koulutussisällöt on pyritty suunnittelemaan yhdessä kentän ammattilaisten kanssa niin, että ne vastaavat käytännön työtehtäviä erilaisilla kulttuuri- ja taidealoilla ja huomioivat myös maan erilaiset maantieteelliset ja kulttuuriset eroavaisuudet. Poikkitaiteellisilla oppimisympäristöillä pyritään vahvistamaan yhteistyötä, löytämään synergiaetuja ja tehostamaan resurssien jakamista taidealojen välillä.

CCCO toimii yhteistyölinkkinä ja keskustelufoorumina kulttuurisektorin, aluehallinnon, koulutusorganisaatioiden ja alan muiden toimijoiden välillä. Se kartoittaa alan koulutustarpeita ja -mahdollisuuksia, tuottaa ja jakaa tutkimustietoa mm. työvoimahallinnon koulutussuunnittelun tueksi. Organisaatio ei saa suoraa jatkuvaa toimintatukea valtiolta, vaan julkinen tuki kanavoituu työhön erilaisten hankerahoitusten myötä. CCCO:n toiminta on alueella hyvin tunnettua ja arvostettua. Käytännön työtä pyöritetään pienen vakituisen toimistohenkilöstön voimin. Työtä ohjaa ja valvoo johtokunta, jonka vapaaehtoiset jäsenet edustavat kattavasti eri taidealojen järjestöjä.

Organisaation järjestämään yrittäjyyskoulutukseen ja muihin tapahtumiin osallistuu vuosittain satoja eri taiteenalan ammattilaista. Osallistujilta kerätään jatkuvaa asiakaspalautetta, jonka mukaan palveluun on oltu varsin tyytyväisiä. Huolimatta siitä että taiteilijat hakeutuvat koulutukseen omaehtoisesti ja omalla kustannuksellaan on monelle taiteilijalle ollut tarpeen tietynlainen "kielenkääntö" bisnes- ja taideterminologian välillä. Lähtökohtaisesti taiteilijat eivät esimerkiksi halua puhua ostavista asiakkaista (customers) vaan yleisöstä (audience). Erityisen hyvää palautetta on saatu mm. oppisopimus- ja harjoittelujaksoista varainkeruutehtävissä. Kanadassa taiteen tukirahoitus koostuu lähes poikkeuksetta julkisen rahoitusosuuden lisäksi erilaisista yksityisistä rahoituksista, kuten jäsenmaksuista, lahjoituksista, sponsoroinnista ja tapahtumatuotoista. Varainkeruun (fund raising) käytänteiden hallinta on siis varsin arvokasta pääomaa tuottajaportaalle kuten kenelle tahansa alan ammattilaiselle.

CCCO:n uusin tutkimus on mielenkiintoinen katsaus kulttuurityöntekijöiden yrittäjyyskoulutuksen parhaista kansallisista ja kansainvälisistä käytännöistä.

Suomalaiseen yrittäjäkoulutukseen voisi täältä ottaa mallia taide- ja kulttuurialojen erityistarpeiden tunnistamisesta. Kanadassa nähdään ettei taidesisältöjä, -tuotteita tai -palveluita myydä ihan samoilla peruskaavoilla kuin hirsisaunoja tai talonmiespalveluita.

Linda Abrahams

Women's Art Resource Centre ja sen WARC Gallery on erikoistunut esittelemään nykynaistaiteilijoitten tuotantoa ja erityisesti näiden valokuva- ja multimediataidetta. Galleria sijaitsee luovien alojen keskuksessa, 401 Richmond, Torontossa. Galleristi ja johtaja Linda Abrahams kertoi, että he ovat tehneet yhteistyöta mm. Framen kanssa suomalaisten naistaiteilijoitten hyvaksi. Syksyllä 2010 WARC –galleriaan tulee Maarit Suomi-Väänäsen näyttely.

Lahjoittaminen on Kanadassa aina mahdollista, jopa helppoa.

OMDC on valtion aluehallinnon organisaatio, joka toimii Ontarion kulttuuriministeriön alaisuudessa. Sen tehtävänä on edistää alueen kulttuurimediayritysten kehittymistä tukemalla niiden investointeja, työllisyyttä ja sisällön tuotantoa.

Viihdeteollisuuden ja luovan alan klusteri on Ontariossa merkittävä taloudellinen toimija ja työllistäjä. Alan liikevaihto on yli 9 miljardia euroa vuosittain ja se työllistää 292 000 ihmistä. Kulttuurimediateollisuus käsittää kuusi alaa: kirjojen kustantaminen, elokuva, vuorovaikutteinen digitaalinen media (esim. pelit), lehtien kustantaminen, musiikki ja televisio. Taloudellisesta taantumasta huolimatta kaikkien alojen odotetaan kasvavan entisestään seuraavalla viisivuotiskaudella.

OMDC:n toiminta kiteytyy sen tunnuslauseeseen "Culture is our business". Toiminnallaan organisaatio pyrkii siihen että Kanada ja erityisesti Ontario tunnistetaan maailmalla johtavana mediateollisuusalueena, johon kannattaa investoida ja jossa on mahdollisuus luoda ja tuottaa korkealaatuista, alkuperäistä kulttuurisisältöä.

OMDC:n virallisina tehtävinä on

• kehittää alan liiketoimintaympäristöä niin, että se hyödyttää kulttuurimediateollisuuden kasvua ja uusien työpaikkojen, investointien ja tuotantomahdollisuuksien syntymistä Ontariossa
• helpottaa ja tukea kulttuurimediateollisuuden innovaatioita, keksintöjä ja huippuosaamista edistämällä luovia tuotantoja, innovaatiotyötä ja uusia yhteistyömalleja alan eri sektorien välillä
• edistää tuotekehitystä ja kansallista sisältötuotantoa helpottamalla ja edistämällä kulttuurimediateollisuuden toimijoiden keskinäistä yhteistyötä ja niiden toimintaa julkisen ja yksityisen sektorin kanssa
• tukea Ontarion kulttuurimediateollisuuden mainetta kansainvälisenä edelläkävijänä
• hallinnoida provinssin verohyvitysohjelmia
• edistää alan tiedotusta, tutkimusta ja teknologista kehitystä alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.

Käytännössä ja lyhyesti esitettynä OMDC tukee sekä taloudellisesti että sisällöllisesti kulttuurimediayritysten toimintaa, tekee alan tutkimusta sekä vastaa alan tiedotus- ja markkinointityöstä.

Taloudellinen tuki jaetaan projektirahoituksena sisällöntuotantoon, markkinointiin, myynninedistämiseen, messutapahtumiin, kansainvälistymiseen, immateriaalioikeuksien hankintaan jne. Tukea ei anneta aloitus- ja perusrahoitukseen vuosiavustuksina tms., vaan rahoitusta haetaan tuotantokohtaisesti. Organisaatio haluaa palvella asiakkaitaan mahdollisimman joustavilla ja tehokkailla tukimuodoilla. Esimerkillistä on että tuen myöntäjä ja hakija suunnittelevat yhdessä kulloiseenkin tarpeeseen mahdollisimman hyvin soveltuvan rahoitusratkaisun, johon hakijalla on valmius sitoutua ja jolla voidaan saada parhaimmat tulokset. Onnistuneen lopputuleman rakentaminen aloitetaan siis rahoittajan kanssa jo ennen tuotannon käynnistämistä!

Erittäin merkittävänä luovan talouden tukimuotona Kanadassa näyttäytyy tuotantojen verohyvitysjärjestelmä. Ontariossa alan tuotantojen työvoima- ja hankintakuluihin kohdistuvat verohuojennukset ovat vaikuttavia, niiden suuruus vaihtelee 20-40% välillä. Parhaimmat verotuet saa digitaalisen median hankkeisiin ja elokuva- ja tv-tuotantoihin, joihin voi saada jopa 35-40% veroedun alasta ja kustannuslajista riippuen. Mielenkiintoinen yksityiskohta järjestelmässä on mm. elokuva- ja tv-tuotantojen 10% erikoisveroetu, jonka saa muiden hyvitysten päälle, jos tuotanto tehdään maaseudulla. Näin saadaan luova talous tukemaan myös kaupunkikeskittymien ulkopuolella tapahtuvaa taloudellista kehitystä.

Sisällöllisenä tukena OMDC verkottaa alan toimijoita sekä keskenään että muiden sektorien toimijoiden kanssa. Se järjestää mm. eräänlaisia "yrityssenssejä", jossa alan yritykset voivat kohdata yksityisiä yhteistyökumppaneita tai julkisen sektorin toimijoita kuten oppilaitoksia ja muita kehitysorganisaatioita. Erityisesti elokuva-alalle suunnatuista maksuttomista tukipalveluista voi mainita mm. yhteismarkkinoinnin, yhteystietopalvelun sekä kuvauspaikkojen ja -palveluiden etsimisen ja niistä kootun tietokannan, jossa on tutkittavana 170 000 valokuvaa yli 8000 mielenkiintoisesta kuvauspaikasta.

OMDC:n toiminta on perusteiltaan hyvin samansisältöistä kun Quebecin alueella toimivan SODEC:in toiminta. Ontariossa organisaation toiminnan strateginen painotus on ehkä enemmän aluetaloudellisen kehityksen tukemisessa, johtuen alueen vahvasta, kansainvälisestikin merkittävästä tv- ja elokuvateollisuuden ja digitaalisen median osaamiskeskittymästä. SODEC:in toiminnassa strateginen painotus on nähdäksemme enemmän tuotantojen kulttuurisissa lähtökohdissa kuin alan talouskasvua edistävissä tavoitteissa. Painotuseron taustalla yhtenä tekijänä vaikuttavat kansallishistorialliset tekijät mm. voimakas ranskankielisen kulttuuri-identiteetin vaaliminen yhtenä aluekehityksen voimavarana. Tämä näkökulmaero voisi tuoda vaihtoehtoja myös suomalaiseen keskusteluun kulttuurin ja luovan talouden tukemisen edellytyksistä.

Susan Annis, Executive Director

Cultural Human Resources Council eli "kulttuurialan henkilöstöasiain neuvosto" on yksi kolmestakymmenestä toimiala-sektoraalinen osa Kanadan hallituksen henkilöstö- ja taitokehitysosastoa Human Resources and Skills Development Canada (HRSDC). Se edistää työllistymistä, työtaitoja ja työelämän laatua kulttuurialalla.

Sector Councileiden avulla pyritään luomaan politiikkaa ja käyntöjä, jossa kaikki voivat hyödyntää omia kykyjään, taitojaan ja resurssejaan opiskelussa, työssä ja yhteisössä. Tavoitteena on tukea siirtymiä opiskelusta työelämään, työstä toiseen, työttömyydestä uuteen työhön ja työelämästä eläkkeelle. Tavoitteena on myös rakentaa politiikkaa, käytäntöjä ja palveluja, jotka tukevat työelämää ja tuloksellisuutta, luovat terveempää työympäristöä ja yhteistyökulttuuria sekä vahvistavat johtajuustaitoja.

Cultural Human Resources Council on kartoittanut kulttuurialojen työelämätaidot Cultural Chart -kuvauksiksi, jotka auttavat ammatinvalintaa, koulutussuunnittelua ja perehtymistä työtehtäviin.

Ontario Arts Council on perustettu 1963 edesauttamaan taiteen luomista ja tekemistä Ontariossa. Councililla on n. 60 apurahaohjelmaa, joiden avulla se tukee Ontarion provinssin alueella toimivia ammattitaiteilijoita, taiteilijaryhmiä- ja kollektiiveja sekä organisaatioita. Council tukee seuraavia taiteenaloja: tanssi, teatteri, musiikki, kirjallisuus, visuaaliset taiteet, mediataide sekä taidekäsityö (craft). Lisäksi council tarjoaa tukea ja sillä on projekteja taidekasvatukseen sekä yhteisötaiteellisiin ja monikulttuuriseen taiteeseen.

Councilin kokonaisbudjetti on n. 50 miljoonaa euroa. Toimikunnan hallinnollinen rakenne ja apurahajuryjen muodostamisen logiikka on vastaava Canada Arts Councilin ja Conseil des arts et des lettres du Québec:in kanssa. Ontario Arts Councilin erona koko valtion taidetoimikuntaan on koulutustoiminnan toteuttamisessa (Kanadassa koulutuksen järjestäminen toteutetaan provinsseissa).

Keskustelussa taidetoimikunnan edustajien kanssa nousi erityisesti esiin kaksi keskeistä asiaa, joihin taidetoimikunta on suunnannut osittain projektitoimintaansa: monikulttuurisuus ja alueellisuus. Monikulttuurisuus on Torontossa (ja sitä kautta myös Ontariossa) käsinkosketeltavaa ja se näkyykin Councilin toiminnassa mm. siinä, että apurahapäätöksenteossa huolehditaan alueellisen edustavuuden lisäksi myös etnisestä edustavuudesta. Lisäksi Councililla on omia apurahaohjelmia aboriginaalitaiteelle ja -taiteilijoille. Myös muut eri etnisten taustojen omaavat taiteilijat on huomioitu apurahaohjelmissa. Samalla ranskankielinen vähemmistö huomioidaan Councilin toiminnassa.

Alueellisesta näkökulmasta Ontario Arts Council toimii myös aktiivisesti. Se toteuttaa tällä hetkellä selvitystä alueella sijaitsevien alueellisten taidetoimikuntien palveluista ja toiminnasta. Maantieteelliset välimatkat ovat suuria Ontariossa ja tämä aiheuttaa ongelmia myös palveluiden saatavuuteen ja niiden tarpeeseen. Suuri osa Councilin rahoittamista ASO:sta (Arts Service Organization) sijaitsevat ja toimivat pääosin Torontosta käsin, jolloin niiden toimita ei välttämättä tavoita parhaalla mahdollisella tavalla etäällä Torontosta asuvia taiteilijoita. Eri alueen taiteilijoilla voi myös olla tarpeita erilaisille palveluille ja olemassa olevat ASO:t eivät välttämättä pysty vastaamaan niihin. Ontario Arts Council pyrkiikin seuraamaan eri alueiden taiteilijoiden erityistarpeita ja huomioimaan ne toiminnassaan. Councililla on esimerkiksi oma apurahaohjelma pohjoisen Ontarion taiteilijoille ja sen alueen taiteelliselle toiminnalle.

ASO:jen merkitys nousi esiin myös Councilin tiedonvälitystoiminnassa, sillä toimikunta luottaa niiden rooliin tiedon välittämisessä taiteilijakunnalle. Tässäkin suhteessa ASO:jen merkitys tuntuu olevan keskeinen Councilin toiminnassa. Tapaaminen ASO:jen edustajien kanssa tarjosi myös mielenkiintoisen näkökulman taidetoimikuntien rooliin. He toivat esiin esimerkiksi sen, että taidetoimikuntien ei tulisi esimerkiksi ostaa itselleen lainattavaksi AV-laitteistoja lainattavaksi taiteilijoille. Heidän näkökulmastaan olisi hyödyllisempää, jos taidetoimikunta tarjoaisi rahoituksen taiteilijoiden omalle organisaatiolle, joka taas sitoutuisi vastaamaan lainaustoiminnasta. Tässä suhteessa taidetoimikunnan rooli rahoittajana halutaan pitää selkeänä.

Ontario Arts Councililla on toki omaakin tiedotustoimintaa. Sillä on toimivat verkkosivut ja uutiskirjetoiminto. Toimikunta järjestää myös tiedotustilaisuuksia. Lisäksi on huomionarvoista, että toimikunta käyttää aktiivisesti myös sosiaalista mediaa tiedotuksessaan. Sillä on käytössä  Facebook- ja Twitter-profiilit.

Ontario Arts Councilin toiminta vaikutti hyvin asiakas- ja kenttälähtöiseltä. Esimerkkinä tästä voidaan mainita prosessi, jonka Council kävi lävitse toimintastrategian suunnittelemiseksi ja sen kirjoittamiseksi vuosille 2008–2013. Suunnittelutyötä varten Council järjesti 27 tapaamista Ontarion alueella, joissa kentän edustajat saivat kertoa näkemyksiään ja heitä haastateltiin. Huomionarvoista on, että haastatteluja tehtiin myös maahanmuuttajien, sosiaalialan, koulutuksen ja terveydenhuollon parissa työskenteleville. Lisäksi Council avasi tulokset keskustelulle ja kommentoinnille. Keskustelussa nousikin esiin se, että kaiken Councilin toiminnan tulee olla sidoksissa kenttään.

Keskustelussa Ontario Arts Councilin edustajien kanssa nousi esiin mielenkiintoinen etu apurahajuryjen jäsenten vuosittaiseen vaihtuvuuteen jokaisessa apurahaohjelmassa. Tämä takaa jatkuvan tiedon ja palautteen kentältä Councilin toiminnasta. Näkökulma on laaja, sillä juryn jäsenistö rakennetaan etnisesti ja alueellisesti tasa-arvoiseksi. Toimikunta on kuitenkin myös kehittämässä mittaus ja raportointi -menetelmiä omaan toimintaansa. Onkin hyvin mielenkiintoista seurata kehitystä.

Haluamme vielä nostaa esiin Ontario Arts Councilin verkkosivujen New to OAC -sivun, jossa Council tarjoaa hyvin selkeän ja yksityiskohtaisen ohjeistuksen apurahojen hakijoille.

Eli Malinsky, Director, Programs and Partnerships

CSI on voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka päämääränä on sosiaalisten innovaatioiden synnyttäminen ja kehittäminen. Innovaatioalustana toimivat yhteiskunnalliseen toimintaan suuntautuneiden yksityisten ihmisten, yhdistysten ja yritysten muodostamat avoimet työyhteisöt. Käytännössä CSI tarjoaa siis toimitilapalveluita eli hallinnoi ja edelleenvuokraa työskentelytiloja, järjestää verkostoitumistapahtumia ja kehittää uusia hankkeita.

Organisaatiolla on Torontossa käytössään tällä hetkellä tiloja kaikkiaan 7000 m2, joista vajaa puolet sijaitsee vuokratilassa keskusta-alueella ja loput äskettäin ostetussa omassa kiinteistössä Mirvish Villagessa keskustan pohjoispuolella. Kaikki tilat sijaitsevat vanhoissa teollisuusrakennuksissa, jotka on kunnostettu ja muokattu yhteisölliselle toiminnalle sopiviksi. Työtilaksi voi vuokrata oman työhuoneen, koko- tai osa-aikaisen kiinteän työpisteen avokonttorissa tai "Hot Deskin", oikeuden käyttää työpöytää nettiyhteyksineen yms. lyhytaikaista käyttöä varten. Kaikki tilat ovat monikäyttöisiä, työpisteiden lisäksi niissä on useita kokoustiloja, puhelinkoppeja sekä aula- ja keittiötiloja oleskelua ja verkottumista varten. Tilojen sisustuksessa on sekoitettu innovatiivisesti eri tyylejä, tuloksena on mielenkiintoisia, viihtyisiä ja inspiroivia kokonaisuuksia.

CSI tarjoaa työtiloja monialaisesti erilaisille toimijoille. Yhteistä vuokralaisille on jokin yhteiskunnallinen tai sosiaalinen toiminnan aspekti. Suurin osa vuokralaisista on voittoa tavoittelemattomia, mutta mukana on myös yrityksiä ja yksityishenköitäkin. Keskuksessa kohtaavat erilaiset ihmiset ja erilaiset yhteiskunnalliset, ympäristölliset, taloudelliset ja kulttuuriset haasteet.

Tilat ovat verrattain kalliita ja niihin pääsee vuokralle vain hakuprosessin kautta. Sillä varmistetaan sekä sitoutuminen että toiminnan luonne. Vaikka vuokralaisten tilankäyttöä ei kontrolloida mitenkään, ei kukaan huijaa, vaan jokainen on mukana rehellisesti. Kaikki tiloissa olevat puitteet ovat vapaasti käytettävissä.

CSI harjoittaa hyväntahtoista diktatuuria, eli jäsenet eivät suoraan voi vaikuttaa toiminnan luonteeseen. Kuitenkin, koska yhdistyksen hallitus on toiminut vastuullisesti ja jäseniään kuunnellen, ei kellään ole ollut suurempia moitteita toimintaa kohtaan sen kuutena toimintavuonna.

Toiminta käynnistyi pienimuotoisesti ja kiinteistän omistajan suosiollisella avulla (sekä vuokran pienuudella että kattamalla remontoinnista aiheutuneet kustannukset). Toiminnan alussa yhdistys otti vastaan myös avustuksia, mutta koko sen toiminnan tavoitteena on ollut mm. taloudellinen riippumattomuus ja itsenäisyys. Nyt toiminta on kannattavaa eli kaikki rahoitus tulee jäseniltä. Rahaa on kertyny jopa niin paljon, että uuden tilan ostaminen tuli mahdolliseksi. CSI:lla oli varaa maksaa neljäsosa kauppahinnasta käteisellä ja loppuosaa varten yhdistys myi joukkovelkakirjoja niin että kauppa saatiin syntymään.

CSI kuuluu osana Suomessakin vaikuttavaan The Hub -verkostoon, mutta se ei halua sitoutua franchise tyyppiseen toimintaan vaan sekä toimii että kannustaa toimimaan itsenäisesti ja vapaalta pohjalta.

Koska organisaatio tekee monessakin mielessä uraa uurtavaa työtä, ovat he päättäneet kirjoittaa ohjeet vastaavan toiminnan pyörittämiseksi myös muualla (suuresta kyselyiden määrästä johtuen, omaa työtään helpottamaan :-).

"Rakennusohjeet" ovat kaikkien saatavilla netissä (pdf).

The Scandic Group on yksityinen, kanadalaisomisteinen liiketoiminnan kehittämiseen erikoistunut yritys, jonka toiminta tukee erityisesti pohjoismaisten yritysten kansainvälistymispyrkimyksiä Pohjois-Amerikan markkinoilla.

Yksi Scandic Groupin kohdetoimialoista on suomalainen muotoilu. Yritys on toiminut vuodesta 2005, mutta omistajilla on kokemusta suomalaisten yritysten kanssa toimimisesta jo yli kymmenen vuoden ajalta. Yritys on tuonut suomalaista muotoilua Kanadan suurimmille sisustusalan IDS-messuille vuodesta 2007 lähtien. Viime vuonna yritys tuotti messuille oman Finnish Pavillion -osaston, jossa esiteltiin mm. Seppo Kohon Secto -valaisimia ja Päivi Mikolan Colmio -tuoleja.

Muotoilun lisäksi yritys on kiinnostunut myös suomalaisten taideteollisuustuotteiden ja visuaalisen taiteen markkinoinnista Kanadassa. Yritys on Kanadalais-Suomalaisen kauppakamarin jäsen. Yrityksen omistajilla on sekä hyvä tuntemus suomalaisesta yrityskulttuurista ja vientitoiminnasta, Kanadan ja USA:n markkinoista että merkittävät kontaktit maiden ministeriöihin. Laaja paikallisverkosto sekä järjestelmällinen ja tavoitteellinen ote suomalaistuotteiden myynninedistämiseen on tuottanut kohtuullisia tuloksia.

Yritys on tutustunut suomalaisiin muotoilualan yrityksiin mm. Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun ja Lahden seuduilla. Se etsii aktiivisesti uusia kansainvälisille markkinoille pyrkiviä kumppaneita luovan alan kentältä ja on kiinnostunut vientiyhteistyöstä myös alueellisten taidetoimikuntien kanssa. Yksi mahdollisuus yhteistyölle voisi olla vaikkapa taiteilijoiden ja muotoilijoiden ja alan yritysten yhteinen vientirengas. Opetus- ja kulttuuriministeriön ESR-hankkeiden hakukierroksella etsitään parhaillaan hankeideoita luovan alan yritysten markkinoinnin ja kansainvälistymisen kehittämiseen. Hakuaika päättyy lokakuun loppuun mennessä, olisiko tässä alkua uudeksi luovan alan hanke-aihioiksi?

Design Exhange (DX) on Kanadan muotoilukeskus (www.dx.ca). Se sijaitsee 1937 valmistuneessa pörssirakennuksessa keskellä vilkkainta keskustaa. keskuksen tehtävänä on, kuten nimestäkin voi päätellä, kanadalaisen muotoilun edistäminen. Tätä tehtävää varten keskuksella on yli 40 erilaista ohjelmaa/hanketta vuosittain. Näihin kuuluu seminaareja, luentoja, näyttelyitä jne. Keskus myös julkaisee vuosittain muotoilua koskevia artikkeileita ja ylläpitää teollisen muotoilun kokoelmia. Suomalaisen mittapuun mukaan muotoilun taso ei ole kovin huima, samoin kävijämäärät ja yleinen tietoisuus keskuksen toiminnasta ei ole alan piirien ulkopuolella huima.

Tyypilliseen kanadalaiseen tapaan, organisaatiolla on jäseniä ja se houkuttelee uusia jäseniä erilaisilla jäsenyysvaihtoehdoilla ja etupaketeilla jne. Yhdistys on myös ns. charitable, eli lahjoituksia vastaanottava. Yhdistys kuuluu OAAG:iin.

Mielenkiiintoista on että vaikka valtiovalta puuttuu Kanadassa hyvin vähän toiminnan sisältöihin, juuri muotoilupiirien mielipiteestä 1980-luvulla, valtiolla ei ole näkemystä, linjaa eikä tukea kanadalaisen muotoilun edistämiseksi, lähti DX:n toiminta liikkeelle niin koko maan hallituksen, provinssin hallituksen kuin Toronton kaupunginkin avustamana. DX on koko Pohjois-Amerikan ainoa laatuaan muotoilun edistämiskeskus. Se kertoo muotoilusta aja valistaa suurta yleisöä muotoilusta ja sen merkityksestä liiketoimintaan ja yhteiskuntaan yleensä.

on omien sanojensa mukaan Kanadan johtava sisustussuunnittelun keskus. Sen tehtävänä on auttaa asiakkaitaan löytämään asiakkaita ja verkottamaan eri sisustukseen liittyvien alojen ammattailaisia. Aluella on viisi rakennusta showroomeineen tätä varten. Ehkä toiminnan laajuuden seuraksena alueelle on keskittynyt myös monia muita, itsenäisiä muotoilualan (ml. arkkitehtitoimistoja) yrityksiä. Järjestö julkaisee tuoteluetteloa sekä paperilla että netissä.

Yksi tärkeä osa toimintaa on resurssikeskus (Resource Centre). Resurssikeskuksen tehtäviin kuuluu edellämainittujen lisäksi yleisökasvatus. Se järjestää seminaareja, työpajoja ja muita alan edistämiseen liittyviä erikoistapahtumia. Referenssipalvelu on tarkoitettu sisustuspalveluiden käyttäjille: järjestelmän kautta oikean palveluntarjoajan valitseminen helpottuu.

Toimintaansa järjestö rahoittaa jäsenmaksuilla ja tapahtumistaan saamilla tuloilla, mutta myös omistamansa ja kiinteistössä sijaitsevien, alan ammattilaisille vuokrattavien tilojen ja myös mm. ravintolansa tuotoilla. Jäseniä 1980 perustetulla organisaatiolla on noin 2500. www.designerswalk.com

Kelly Hill, President

Hill Strategies on yksityinen tutkimusyritys, joka on erikoistunut luovien alojen tilasto- ja tutkimustiedon tuottamiseen. Omistaja on työskennellyt useita vuosia mm. Ontarion provinssin taidetoimikunnassa. Nykyisin hän tekee itsenäistä tutkimusta asiakkainaan erilaisia julkishallinnollisia yhteisöjä ja organisaatioita. Myös taidetoimikunnat tilaavat yritykseltä tutkimuksia omaan toimintaansa liittyen. Julkaisut ovat saatavilla yrityksen verkkosivuilla www.hillstrategies.com

Hillin tutkimukset käsittävät mm. taide- ja kulttuurialojen tilastollisia katsauksia ja seurantatutkimuksia. Tilastotietoa löytyy mm. vapaaehtoistyöstä taidekentällä, maaseutualueiden taiteiljoista, taiteen yksityisistä lahjoittajista, esittävän taiteen rahoituspohjasta, kulttuurin kuluttamisesta ja kulttuurin sosiaalisista vaikutuksista. Seurantatutkimuksissa käsitellään taiteen yleisötyötä, maaseutujen kulttuuria ja kulttuurituotteiden ja -palveluiden kansainvälistä kauppaa.

Hills Strategies julkaisee verkossa Arts Research Monitor -"tietopankkia". Tietopankki on vapaasti kaikkien käytettävissa. Sen julkaisun on mahdollistanut Canada Council for the Arts:in, Ontario Arts Councilin ja  Department of Canadian Heritagen tarjoama tuki. Arts Research Monitor tarjoaa nimensä mukaisesti synopsiksia taiteen ja kulttuurin aluetta koskettavaan kvalitatiiviseen ja kvantitatiiviseen tutkimukseen. Arts Research Monitor tarjoaa laajan näkemyksen Kanadalaiseen kulttuuriin ja sen toimintamalleihin. Monipuolinen ja yksityiskohtainen tutkimustieto on tärkeä työkalu julkishallinnon organisaatioille kulttuurikentän strategisessa kehittämisessä ja rahoituspohjan vahvistamisessa.

Kysyimme keskustelussa Kelly Hillin näkemystä taiteen kentän toimivuudesta Kanadassa ja hänen näkökulmansa mukaan kentän rakenne toimii kokonaisuutena hyvin. Hän nosti esiin myös sen, että Kanadalaisessa taiteentukijärjestelmässä lähtökohtana ja näkemyksenä on se, että julkinen tuki on osa rahoitusta, jolloin osa rahoituksesta perustuu myös yksityiseen rahoitukseen.

Paul Fulton, Fine Artist, Board member

Toimikunta on perustettu vuonna 1981 ja se edustaa kaikkia taiteenaloja. Council ei ole kunnallinen tai valtion omistama, vaan itsenäinen charitable, eli lahjoituksia vastaanottava yleishyödyllinen yhteisö. Sen tehtäviin kuuluu lähes loputtomalta tuntuva palveluiden tarjonta: erilaisten taphtumien järjestämistä, tapahtumakalenterin ylläpitoa, uutiskirjeitä, koulutusta ja konsultointia, taiteilijatapaamisia jne.

Se myös tukee toiminnallaan paikallisia taidekeskuksia, mm. Missisaugan taidegalleriaa. Galleria on keskellä puistoa oleva, pienen näyttelytilan ja studioita sisältävä rakennus. Studiot tässä yhteydessä tarkoittavat luonnon keskellä olevia lasiseinäisiä luokkahuoneita, joita käytetään joko taiteilijan studiona, opetustilana tai yhteisötaiteen tekopaikkana.

Kuvataiteilijan aseman parantaminen on alunperin lähtenyt juuri Mississaugasta. Nykyisin julkisessa galleriassa töitään esittelevä taiteilija saa korvausta noin 40-300 euroa per työ, teoksesta riippuen. Näin esim. yksityisnäyttelyn pitäminen suuressa galleriassa voi olla taiteilijalle merkittävä tulon lähde: Yhdestänäyttelystä voi korvausta saada 20 teoksella noin 6000 euroa.

Aloitetaan fraasilla; matka oli antoisa ja hyvä. Sää suosi ja ihmiset olivat ystävällisiä. Ainoa pieni tahra muuten mainiossa matkaohjelmassa oli matkatoimiston kanssa ilmenneet ongelmat hotellimajoitusten järjestämisessä. Liian usein jouduimme käyttämään omia luottokorttejamme, vaihtamaan hotellia ja arvailemaan onko meillä varaukset ja voucherit kunnossa vai ei. Lähes jokapäiväinen kommukointi matkatoimistoon Suomeen nosti  matkan aikana syntyneitä puhelin- ja tietoliikennekuluja. Koska matkatoimiston ja sen paikallisten agenttien kautta tarjolla olleet majoitusvaihtoehdot olivat huomattavasti kalliimpia kuin sellaiset, joitka olisimme voineet varata suoraan itse, on alkuperäisen matkasuunnitelman mukaan tehty budjetti ylittynyt majoituskulujen osalta. Myös lennot matkatoimiston kautta olivat hieman kalliimmat kuin olimme omatoimihankintana budjetoineet..

Alustavasta suunnitelmasta poiketen matkan kestoa pidennettiin viikolla. Matkaan lähdettiin yhtäaikaa, mutta paluu tapahtui portaittaisesti eri päivinä kunkin matkalaisen muiden työkiireiden mukaan. Näin varmistimme ettei arvokasta tietopääomaa häviä mahdollisen lentoturman seurauksena :-). Vaikka tosiasiassa ensimmäisistä tapaamisista lähtien saimme jatkuvasti vinkkejä uusista käyntikohteista ja niiden kontaktointiin ja tapaamisten sopimiseen oli varattava aikaa. Suunnitelma osoittautuin hyväksi, samoin kuin jakautuminen pieniin ryhmiin ja tarvittaessa yksin tehtäviin tutustumisiin, koska myös raportointi ja kohteiden etukäteistutustuminen vei aikaa. Jopa niin paljon että jos matkan aikana olisi laskettu työtunteja, olisi kaikille matkassa mukana olleille kertynyt niitä aivan liikaa...

Alkuperäisessä suunnitelmassamme oli myös painottunut luovien alojen -tai kulttuurialojen- hallinto, mutta matkan aikana huomasimme myös itse taiteen tekijöiden tapaamisen tärkeäksi. Jos olisimme noudattaneet alkuperäistä matkasuunnitelmaamme, olisi moni paikka jäänyt käymättä ja moni asiantuntija tapaamatta.

Virallisen matkaohjelma lisäksi olemme tavanneet lukuisan joukon luovien alojen toimijoita epävirallisissa konteksteissa ja ilman sovittuja tapaamisia. Näistä emme ole erikseen raportoineet vaan tapaamisten anti tulee esille muussa raportoinnissamme. Tärkeää tiedon lisääntymistä on myös ymmärrys ja kokonaiskuva kanadalaisesta kulttuuri- ja luovan talouden järjestelmistä ja yhteiskunnasta yleensä: myös näitä tietoja on hankala saattaa paperille, mutta ne ovat omaa lisääntynyttä kokemustamme ja tulevat (toivottavasti) myös ilmi osana virallisten tapaamisten tekstejä.

Hallinnossa korostetaan rahoitus- ja tukimuotojen kehittämisen asiakaslähtöisyyttä. Tuet tehdään joustaviksi, jotta niillä voidaan reagoida kentän erilaisiin ja muuttuviin tarpeisiin reippaasti. Asiakkaan ei tarvitse muotoilla tukitarpeitaan rahoituksen ehtojen mukaiseksi vaan toisinpäin. Kanadassa käytäntö tuntuu olevan, että hallinto palvelee kansalaista, eikä kansalainen hallintoa. Kansalaisia  kehotetaan proaktiivisuuteen kaikilla yhteiskunnan aloilla. Yhteisiin asioihin vaikuttaminen pyritään tekemään mahdollisimman helpoksi. Tästä voisimme ottaa oppia "luovia" aloja kehitettäessä myös Suomessa. Merkittävää on myös yhteiskunnassa vallalla oleva näkemys julkisen vallan antamasta (taloudellisesta) tuesta luoville aloille: rahaa odotetaan löytyvän myös yksityisiltä tahoilta, lähinnä yrityksiltä. Tämä onkin tehty erityisen helpoksi, sillä maassa yksi organisaatiomuoto on ns. charitable eli verovapaasti lahjoituksia vastaanottavat yhteisöt. Samoin verohelpotukset (tax credits) luovien alojen toimijoille (jopa 40% henkilöstömenoista) ovat omiaan edesauttamaan toimialan kehittymistä ja työpaikkojen säilymistä alueella. Yleisesti ottaen luovat alat, tai taide- ja kulttuurialat, nähdään yhteiskunnan kannalta merkittävinä toimialoina ja toimintaa tuetaan.

Kenties kuitenkin tärkeimpinä hyvinä havaintoina voidaan pitää kanadalaisten avointa ja keskustelevaa kulttuuria. Asioista puhutaan ja jos ongelmia nähdään, niihin tartutaan ja kaiken lisäksi asiat tehdään yhdessä. Tämä tuntui pitävän paikkaansa niin julkisella sektorilla kuin taidekentälläkin.

Hyviä käytäntöjä:

• Julkishallinnon kehittämistyö on avointa ja kommentteja voi antaa kuka tahansa esim. netin kautta.
• Julkishallinnollisilla tukiorgansiaatioilla (esim. taidetoimikunnilla) on erikseen ammattimainen hallitus (board) ja vertaisarvioijat (jurys).
• Ammattilaisuuden määritelmä on yksinkertaisimmillaan sellainen (mm. taidetoimikunnissa), että taiteilija ilmoittaa itse olevansa ammattilainen. Joillain organsiaatioilla tämän lisäksi vertaisarvioijat arvioivat ammattilaisuuden tasoa (mm. killat ja ammattijärjestöt).
• Vertaisarvioijaksi voi ilmoittautua kuka tahansa halukas. Vertaisarvioijat katsovat onko ilmoittautunut henkilö kelvollinen (eligible). Kaikista sopivista henkilöistä kootaan rekisteri, josta valitaan kullekin (puolivuotis-) kaudelle kattava kokoonpano.
• Kaikien tukien ja hankkeiden hakukriteerit ovat avoimia ja kaikkien tiedossa.
• Kaikki hakijat arvioidaan saman kaavan mukaan ja päätökset perustellaan.

Ei niin hyviä käytäntöjä

• Ontarion taidetoimikunnalla on yli 60 erilaista apurahaohjelmaa joissa jokaisessa on oma jury, omat kriteerit ja omat hakuajat.